Olen jo aikaa sitten luullut olevani sosiaalisesti antilahjakas, mutta koska pää ei kerrasta usko, piti kokeilla uudestaan. Ajauduin muovikulhokekkereille, koska olin ajattelemattomuuksissani hyväksynyt kutsun. Voi antipatia sitä muovikulhojen kolinaa ja tekosievää hymyilyä! Viutsin jännää että voi ihan kulhoa käyttää niin elintarvikkeille kuin vaikka muovailuvahalle! Jotta edes hiukan olisin viihtynyt, olisi pitänyt kyetä hitusen höpötellä turhia, eikä minun yksioikoinen pääni kyennyt muuhun kuin miettimään milloin on sopiva hetki kiittää ja poistua.
En sitten tilannut mitään liikaa. Ja muistin että omissa pikku ympyröissä piilee se olemisen ihanuus.
Tälle päivällekin olen varannut pienen hetken "sosiaalisuusleikille". Joku tutuistani on erehtynyt kirjoittamaan kommentin nassukirjani sivulle ja minun pitää kehitellä jokin näppärä vastaus hänen ja muidenkin luettavaksi. Kommentin pitää sisältää sopivassa suhteessa leikkisyyttä ja huumoria ja siinä pitää myös olla "piste" joka lopettaa jatkokommentoinnin välittömästi (luonteeni omaisesti).
"Yeah" olisi hyvä vaihtoehto. Sitä en ymmärtäisi edes itse minä.
Tästä tulee hyvä viikko, perjantai melkein ulottuvillani.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti