Kyllä siinä kylmäkin nainen lämpiää kun saa jalkojensa väliin satoja kuutioita neljässä tahdissa jyrähtelevää rautaa. Viima puhalsi vedet silmiin ja kädet puristivat kahvoja adrenaliinin hyökyessä varpaista sormenpäihin. Mutkissa hädintuskin pysyin moppeni kyydissä, kanttasin kevätkuivalla asfaltilla kuin Kallion poika konsanaan ja nautin ihailevista katseista kun pysähdyin satunnaisiin liikennevaloihin.
Todellisuudessa, istuin liinoilla sidotun pyörän selässä ilman pienintäkään toivoa saada jalkojani edes hipaisemaan maata. Jos joskus liikenteeseen pääsen, saatan kaatua rumasti.
Ei mulla muuta.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti