Ei ota päähän. Päätetty.
Sainpa siirrettyä eilisen tekemisen tälle illalle ja harmittelen tuota. Jos olisin eilen tehnyt sen mikä eilen piti, ei tänään tarvitsisi enää. Mutta nyt pitää. Että sitä osaakin olla kaukaa viisas.
Vapaailta menetetty.
Kameraakin pitäisi ulkoiluttaa. Hyvähän se on ihmetellä toisten hienoja kuvia ja manailla kuinka ei itse kykene edes puolikkaaseen, kun samaan aikaan kamera lojuu lipaston päällä toimettomana. Mielikuvaharjoittelu kun ei toimi yhtä hyvin kuin kuvien napsiminen.
Saamattomuus todettu.
Jos joskus kouluaikanaan on tullut ei-niin-kiusatuksi mutta kylläkin dissatuksi, niin miten suhtautua dissaajiin kun he virheellisesti näin vuosien ja tuhansien jälkeen muistelevat meidän olleen kavereita? En kykene ymmärtämään. Ovatko he vaipuneet varhaisiän dementiaan? Minulle tuottaa lieviä vaikeuksia olla kuin ei olisikaan.
Ihminen on siitä jännittävä eläin että oppii käyttäytymään tavoilla joita ei haluaisi. Dissaus opetti olemaan kuulumaton, näkymätön ja hiljaa. Samaan ekosysteemin joutuessani, vaikka olen kuulumattomuudesta, näkymättömyydestä ja hiljaisuudesta poisoppinut, palaan takaisin samaan. En vain viitsi suhtaua samoihin ihmisiin enää eri tavalla. Niittäköön kylvämäänsä.
Välinpitämättömyys rekisteröity.
Muuten menee kyllä helv*tin hyvin.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti