Spagettiautolla köröttely ikuisuuteen ja takaisin jymäytti oikeanpuolen niskani niin jämäkkään vinoon että vasta kolmantena päivänä sain väännettyä päätäni siten että nikamista kuului tutunoloinen naps. Ei ehkä olisi kannattanut pitää tuuletusta koko matkaa täydellä voimalla vain siitä ilosta että kyseisessä autossa ei sattumalta ole ilmastointipoliittista kannanottoa. Muuten reissu meni hyvin, kiitos kysymästä.
Kynsiäni olen tässä viime aikoina kasvatellut ja huomannut huonot puolet. Koska tukkalaitteeni vaatii aamuvahaa asettuakseen, on pitkääntyneiden kynsieni alla aikamoinen kokkare samaista ainetta. Kunnes sen poistan. Toisaalta, kanssaeläjieni iloksi tai ärsytykseksi on äärimmäisen mukava napsutella erilaisia (ja liian usein samanlaisia, suorastaan monotonisia) kynsisooloja pöydän pintaan.
Luulin että piha vaatii valtavan työmäärän kaunistuakseen, mutta iltainen aherrukseni (kyllä, juuri hetki sitten rapsutin multaa kynsieni alta..) tuotti tuloksen. Nyt ei enää vadelmani kaadu eikä mustikkani huku apilamereen. Vielä toivon kaunista ja sopivan viileätä iltailmaa jotta voin jatkaa vimmaista nyrhimistä, sillä siihen on tarve.
Yllättävän vähällä vaivalla kuitenkin paljon. Siihen nähden että olen kohtuuttoman pitkään vältellyt.
Minun mieleni on hyvä. tjsp.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti