Mahtoiko edes kunnolla sapettaakaan kun huiman joulushoppailun korvasin makoilemalla ensiavun laverilla tippaletkutettuna. Eikä silloinkaan kun uusintayritystä shoppailumarkkinoille pyrkiessäni puhelimeni soi ja hoitajatäti kutsuu takaisin tiputettavaksi ja sydänfilmattavaksi. Kun meni vähän huonosti mulla, kuulemma.
Oleellista kai lopulta oli se että minulla oli the Lista, jonka mukaan viime hetket vietin ja hankin kaiken mitä muutamaa päivää aikaisemmin yritin rennosti ja stressittä pois alta hoitaa. Uudelle muistilapulleni kirjoitan isoin kirjaimin ettei ensimmäinenkään jouluvieras ole tervetullut tulevana vuonna. Jos ei päähänottoa muuten tule niin tarpeettomista ihmisistä kuitenkin.
Hukkaan meni sekin viikko.
Pitkällä viikolla minua ilahdutti suuresti muutama hupaisa tilanne. Hurjasti nauroin (ja ehkä vähän loukkaannuinkin) kun Mies löysi vanhan valokuvani ja kehui kuinka onkaan tyytyväinen nykyminääni, etten ole enää "tuollainen nauris" (parhaillaan pilkon kyseistä kuvaa palasiksi). Hallitsemattoman kohtauksen aiheutti se salainen peräilmanpäästö kun ipanoista pienempi istui vieressä ja ihmetteli miten hänen uusi joululahjoitettu laitteensa haiseekin pierulta. Hyvä minä! Huippuäiti!
Saatoin muulloinkin naurahdella.
En aio olla rikollinen uudenvuodenyönä. Polttelen ihan itse kaikki tähtisädetikut, en anna ipanoille yhtään.
2 kommenttia:
Ai, kamala, kun säikytät tuolla tavalla. Tiputusta ja sydänhuolia.
Onneks kuitenki olet taas siellä ja kirjottelet jälkeisiä. Iisisti ota.
Parempaa uutta vuotta! Toivotan nyt jo, kun tähän asti pääsin.
Tarkoitus ei ollut säikytellä :) Mutten suosittele kellekään antibioottia tyhjään vatsaan, voi tulla äkkinäisiä yllätyksiä.
Lähetä kommentti