Yritän edes

Jos ottaa päähän muutamakin korvieni välissä vinkuva rallatus, on erityisen hauskaa (edes yrittää) jakaa moista iloa eteenpäin.

"R-A-K-A-S, kulta kultasein,
m sanoin niin ja selväks tein,
me mennään maalla naimisiin,
en enää lähde kaupunkiin,
sä olet kaunistunut niin,
en tiedä kuinka sanoisin sen paremmin."

Entäpä tämä, jääkö jo soimaan?

"On sulla muodot Venuksen
Daa dirlan dirlan daa
Ja lantees liikkuu keinuen
Daa dirlan dirlan daa
Et ole marmoria, et
Daa dirlan dirlan daa
Ja siksi voitat veistokset!
Daa dirlan dirlan daa"

Eikö vieläkään?

"Pylly vasten pyllyä pump-pump
Siinä sitä jotakin on... ai ai ai...
Pylly vasten pyllyä pump-pump
Kuumat väreet aikaan se sai niin se sai
Leikkimieli arjen vie harmaan
Tahdot varmaan tanssia näin
Pylly vasten pyllyä pump-pump
Siinä sitä jotakin on... ai ai ai..."

Eiköhän sitä tuossa jo tälle päivälle ollutkin.

Hämmästyttää kummastuttaa

Ihan muutamaa asiaa vain en ymmärrä.
Hilseeni ylittää kovaa ja korkeahkolta muotibloggaajien pohjattomalta vaikuttava kukkaro, sillä vaikka minä olen työtä ja varsin hyvin palkittua sellaista tekevän kansan edustaja (en toki kansanedustaja, pois se minusta vaikka viisas olenkin), en pystynyt edes alennusmyynneistä ostamaan ensimmäistäkään kudetta itselleni. Sijoitin koko kuukauden tienestini asumiseen, autoon ja ruokailuun (ja sittenkin taisin jäädä alijäämäiseksi). Ehkä minun garderoobini onkin klassinen? Iäinen ja iankaikkinen, aina muodissa?
Enkä sitten muuten ymmärrä edullisia lentojakaan. Itse muodostamani käsityksen mukaan itse kukin ottaa tuosta vain edullisen lennon kaukaiseen maahan ja siksi olen muutaman päivän yrittänyt olla maailmanmatkaaja yrittäen halvalla kohdistaa katseeni keskeiseen Eurooppaan. Jo pelkkä Finnairin puhelinpalvelu maksaa neljättä euroa vastaukselta! Ja netin kautta en edes pysty erikoislaatuista matkaani täysin varaamaan!
Maailmassa on niin monta ihmeellistä asiaa.

edit.
Ihan pakko tunnustaa, että Finnairin puh.palvelu toimi moitteetta, kunhan jaksoin hetken jonotella. Nyt minulla on sopivan hintainen lipuke maailmalle ja takaisin. Matkaan on aikaa tuokio ja toinenkin, mutta nyt jo vähän jännittää. Auf Wiedersehen!

Hard Core

Kun nainen pukeutuu, on jotakuinkin jokainen yksityiskohta merkittävä. Minulle on tärkeintä että sukkien pitää olla oikeinpäin ja ehjät näkyviltä osiltaan, paidan puhdas ja iin pisteenä myös hyvä tukkapäivä on suotava.
Orpo olo - kuten tänään - tulee sormusarsenaalin unohtuessa kulhoonsa. Melkein yhtä pahasti - kuin myös tänään - häiritsee korvakorujen unohtuminen koukkuunsa.
Juuri nyt ei ole valtavan akkamainen olo. Vaikka tukka on älyttömän hyvin.

Ihmettelin eilen kipeitä lihaksiani, ojentajaa ja kyljyksiä. Luulin tietämättäni harrastaneeni lihaskuntoa kehittävää liikehdintää, mutta Mies muistutti asian oikeasta laidasta. Penkkipuku! Yksissätuumin eräänä päivänä yritimme nimittäin pukea Miehen ylle penkkipukua, jonka pitää olla aivan liian pieni palvellakseen tarkoitustaan. Ylle saaminen edellyttää vinkeää nylpytystä, väkisin vetämistä ja raakaa voimaa. Joista viime mainittu on hallinnassani.
Minä käytin lihaksiani pukemisessa! Minä mahduin, Mies ei.

Berlin. Ich komme, ich komme!

Muovikup

Olen jo aikaa sitten luullut olevani sosiaalisesti antilahjakas, mutta koska pää ei kerrasta usko, piti kokeilla uudestaan. Ajauduin muovikulhokekkereille, koska olin ajattelemattomuuksissani hyväksynyt kutsun. Voi antipatia sitä muovikulhojen kolinaa ja tekosievää hymyilyä! Viutsin jännää että voi ihan kulhoa käyttää niin elintarvikkeille kuin vaikka muovailuvahalle! Jotta edes hiukan olisin viihtynyt, olisi pitänyt kyetä hitusen höpötellä turhia, eikä minun yksioikoinen pääni kyennyt muuhun kuin miettimään milloin on sopiva hetki kiittää ja poistua.
En sitten tilannut mitään liikaa. Ja muistin että omissa pikku ympyröissä piilee se olemisen ihanuus.

Tälle päivällekin olen varannut pienen hetken "sosiaalisuusleikille". Joku tutuistani on erehtynyt kirjoittamaan kommentin nassukirjani sivulle ja minun pitää kehitellä jokin näppärä vastaus hänen ja muidenkin luettavaksi. Kommentin pitää sisältää sopivassa suhteessa leikkisyyttä ja huumoria ja siinä pitää myös olla "piste" joka lopettaa jatkokommentoinnin välittömästi (luonteeni omaisesti).
"Yeah" olisi hyvä vaihtoehto. Sitä en ymmärtäisi edes itse minä.

Tästä tulee hyvä viikko, perjantai melkein ulottuvillani.

Long Play

Vinyylielämäni ensimmäinen päivä oli lopultakin eilen. Jatkuakseen tänään. Ihanaa! Toisaalta kovin surullista huomata että kelaussormi halusi välillä painaa jotain nappia, mutta olikin pakko malttaa mielensä ja kuunnella. Eihän vinyyliä voi kelata, hemmot!
Näin sitä opetetaan historiaa ipanoille kun raukat eivät ole vielä ikinä koskaan kuulleet muuta kuin cd-levyistä ja mp-kolmosista.

Päivän asukuvaksi olisin valinnut pikaisen otoksen sukistani, joilla on tunnearvoa valtavasti mutta jotka myös hallitsevat ilmastoinnin jalon taidon. Ehkä olisi syytä ostaa uudet.

Saako kehua? En ole enää niinkään läski kuin viimeksi.

Kysymys: aukeaako blogini jotenkin hitaasti?? Itselläni on pääsyvaikeuksia päästä lukemaan itseäni, apinasuodatin kenties?

Suhe

Riidattomuus parisuhteessa saattaakin olla ei-niin tavoittelemisen arvoista, toisin kuin olen kuvitellut. Jokseenkin lannistuneena tunnustan, että olisin mieluummin ottanut vastaan välittömän palautteen (tai räjähdyksen) kuin hitaan ja painostavan tunnelman ja halveksivat tuhahdukset. Mykkäkoulu(tukse)ksi sitä en luokittele, koska kylmän asiallinen puheväli säilyi.
Vasta kun itse hajosin ahdistukseen, vyyhti purkautui. Sain tietää sanoneeni asian väärin, en ollut ollut tarpeeksi kannustava tilanteessa, jossa vastapuoli olisi (minun tietämättäni) sitä kaivannut. En todellakaan pyytänyt sanomistani anteeksi, sillä en ollut tarkoituksella paha, ivallinen tai ylimielinen.
Kuka sanoo että naisia on vaikea ymmärtää?? Väitän että miesten putkiaivoissa sakkaa pahemman kerran.

"Ota hampaitasi pois" voi tarkoittaa myös "otahan paitasi pois". Hämillinen oli mielentilani hetken aikaa, kunnes ymmärsin mitä minulta toivottiin.

Blogilistan beta näyttää erilaiselta. Hetken verran jo luulin, että myös Tuoreet-listaa voisi kelata muutamaa kirjoitusta pidemmälle, mutta eipä sittenkään. Miksi minä haluaisin lukea vain jokusen hetki sitten kirjoitetun hajatelman? Tai miksi minä haluaisin lukea vain luetuimpien tai muuten kuumottavien kirjoittajien kärkeä?
Edelleenkin jurputan siitä että tällainen vähemmän luettu blogi hukkuu heti kirjoittamisen jälkeen listojen uumeniin. Tai yritän siis sanoa, että minusta on ainesta enemmäksi. Olen sitä mieltä.

Piis änd lööv.

Romance

Jos likeisessä suhteessa edustetaan perheen yhteisen linjan mukaisia mielipiteitä, olen väärin perustein ja valheellisesti liitossa. Minun käsitykseni mukaan (ja voin todellakin olla väärässä) avio-, avo- ja missä tahansa suhteessa saa ja pitää olla erimielisiä ihmisiä. Ei toki niin että erimielistä kiivassanaista peistä väännetään jatkuvasti vaan rakentavasti, lapset, rakentavasti! Enkäpä juuri muutenkaan tiedä mistä koko ajatus perheen yhteisen linjan mukaisista mielipiteistä tuli mieleeni. Olisikohan Mies istuttanut ajatuksen päähäni?
Höpölöllöä taitaa olla tämäkin aatokseni. Tulisi nyt joku ja käskisi minun olla hiljaa.

Kaikki varmaan muistavat että olen lämmin ja empaattinen persoona, eikö? Tuota lämpöäni tahdoin jakaa myös lähi-ihmisilleni ja siksipä kaivauduin valintamyymälän dvd-osaston alekoriin. En tiedä mikä mahtoi olla taka-ajatukseni, mutta mukaan tarttui meille amatööreille (for dummies) tarkoitettu koominen opetusohjelma sellaisen elokuvan tekemisestä.
Elokuva on edelleen kelmuissaan, siirsin sen lähemmäs televisiota. En ole ihan varma onko Mies yhtä huvittunut kuin minä.

Blogaamisessani taitaa tulla tauko. Lähden matkalle palatakseni lähes välittömästi takaisin. En ota aurinkosuojaa mukaan.

Voivoi

Perjantain alennusmyynnistä (0 e) selvinneenä mieleni valtasi kevät. Ehdottomasti tarvitsen kevättakin, vain 129 e. Mies kehtasi vielä kotona ihmetellä miksi en ostanut.
Ehkä annan kohtalon johdattaa; jos takkeja on kokoani vielä seuraavan tilipäivän jälkeen, voinen vahingossa sijoittaa.

Minimaalinen tulos maksimaaliselta näyttävällä ponnistuksella on ainoa mihin tänään kykenen. Parkuhuutoherätys klo 2.30 ei missään tapauksessa helpottanut uudelleennukahtamista varsinkin kun ipanoista pienempi punki itsensä viereen, pyöri siinä tunnin verran pitäen hereillä sekä itseään että peitonhaltijaa kunnes päätti lähteä omaan petiinsä takaisin. Nukkumatti lähti samalla ovella enkä tiedä nukahtaneeni ainakaan ennen viittä, paitsi seuraavan kerran heti herätyskellon lempeän piipityksen jälkeen.
Toki myöhästyin.

Kynsilakkakin lohkesi.

Alealeale!!

Suomalaisen kirjakaupan alennusmyynti pakotti minut ostamaan muutaman laatukirjan. Niinkuin Mymskäkin on suorastaan säästänyt rahaa sijoittamalla kansiin, kirjaimiin ja kirjapainotyöhön, tallensin minäkin virtuaalirahastooni 111,95 rahaa. Oi että!
Muuallakin yritin säästää, mutta vaatekaupan takkiparka oli liian piukea hentoisille ladonovilleni ja ohuet paitulit eivät muuten vain miellyttäneet ankaraa tyylisilmääni. Josta aasinsiltaa pitkin laukkaan mainostamaan omaa Miestäni, joka stailaa minua! Hän on visioinut minulle jo uuden hiusvärin (muistuttaa päivittäin varaamaan taas kerran kampaaja-aikaa vaikka tukka on ihan hyvin!), hohdokkaammat kulmakarvat ja huomattavasti blingblingimmät korvarenkaat. Joita kiikuttikin minulle korukaupasta päivänä eräänä kahdet! Oi!
Tovin pohdittuani huomaan miettiväni, josko Mies on tyytymätön minuun??

Onkohan lääkitykseni kovastikin kohdallaan kun huutomerkkikiintiöni on suurempi kuin koskaan ennen??

Olla pahoillaan

Olen pahoillani häiriökäyttäytymisestä. Lupaan lopettaa tähän, kun lopultakin löysin verkon hämäristä juuri sen bloggerin mallin jota olen jo pitkään kaivannut. Yksinkertaisuus (kuten minäkin) ja värittömyys (kuten allekirjoittanutkin) ovat erityisesti mieleeni. Pieni punakkuus (kuten itsellänikin) yläreunassa tuo ruutuun hilpeyttä.
Nätti template on ihanaa.

Ja kun nyt näin tikusta asiaa lähdin veistelemään, väitän myös että aikeeni kaivautua vaatekaupan farmarihyllylle estyy. Tihkuinen vesisade kasteleisi kutrini käyttökelvottomiksia enkä ole valmistautunut käyttämään sateenvarjoa (koska se on kotona).
Pahoillani olen siis syystä että vatsani ei nyt päiväsaikaan saa haluamaansa einettä.

Jos ei nyt jostain syystä ottaisi päähän rankemman mukaan, kehittäisin kestovi*utuksen vaikka väkisin.

Sopimuksesta

En sitten vienyt itseäni hingusta huolimatta tanssimaan vaan vietin iltaani reporankana sohvan poimuissa. Myöhäisen iltapäivän visiohan oli että huonekalusteliikkeen takuuasioista vastaava asiantuntija poikkeaa neljän jälkeen vaihtamaan erään liian äkkiä vikaantuneen osan tuhansien sohvastamme, mutta vaikka sitkeästi ensin odotin viiteen, sitten kuuteen ja lopulta heitin toivon vasta kahdeksalta, ei kukaan saapunut ennakkoon tehdyn sopimuksen mukaan. Mikä tarkoittaa sitä, että minähän olisin ilman muuta lähtenyt tansseihin mutten voinut kun oli velvoite ja sopimus odotella henkilöä joka ei koskaan saapuneeksi ilmoittautunut.
Aamutuiman puhelu kalustamoon ei ole lempeä eikä pitkämielinen.

Kurkku on kivulloinen ja silmää väsyttää. On taas nojattava päätä käsiin.

Hiirivaari

Kuten aiemmin ikäväkseni uhkasin, yllä erään hiirivainajan viimeinen leposija. Toivottavasti kenenkään aamupala ei ollut kesken.
Valitan kuvan rakeisuutta, en tohtinut kuvat makrolla, koska kuvittelin hiiren hyppäävän kimppuuni.

Ahnehdin lähikaupan lehtihyllystä luettavakseni Me Naiset -lehden. En sitten lankea toista kertaa. Mieluummin tutkaan autoarvosteluja, tatuointeja, pullistelu-urheilua tai politiikkaa.
Perinaisellisuuteni ei ulotu jokaiseen poimuuni.

Diettini k*see. Joudun ottamaan itseäni niskasta kiinni ja henkisesti aloittamaan alusta. Mutta näinhän se menee, ajoittain polvillaan ja ajoittain niskan päällä.
Polvet ruvella.

Tanssijalat

Hilavitkutin minussa tahtoisi viedä allekirjoittaneen tanssikouluun opiskelemaan sitä jaloa synkronista liikettä mikä jäi nuorena vähän vaiheeseen. Itse en olisi ajatuksesta niinkään innoissani, mutta jokin sisäinen voima pakottaa pistämään paremmaksi kuin mihin alaikäisyyteen taipuvainen jälkikasvuni kykenee. Hämärästi muisteleisin nähneeni joskus ja jossain ilmoituksen jossa kutsuttiin aikuisetkin (tulkinta: aikuinen on vasta 30+) mukaan vauhdikkaan showtanssin pyörteisiin. Ehkä haluan muistaa väärin.
Yllättäen ja välittömästi googlettamalla löysin mielenkiintoisen, heti huomenissa alkavan 70's&80's tanssimix aikuisille. Ja kun tämä näin helpoksi meni, pitää vaikeuttaa; enhän minä sinne yksin voi mennä!

Tulevaa kesää ajatellen rohkaistuin tekemään päätöksen. Varasin hotellihuoneen muutamaksi yöksi. Hyvä tietää jo näin varhaisessa vaiheessa, että saa nukkua silloin kun väsyttää eniten. Otan kuitenkin oman tyynyn mukaan.
En ole koskaan pitänyt itseäni "asiakkaana" ja siksikin kynnys tehdä hotellivaraus oli äärimmäisen korkealla. Kummastelin varauksen vaivattomuutta ja sitä ettei hotelli tahdo minun tekevän enää muuta kuin aikanaan ilmestyvän paikan päälle. Jotenkin kuvittelin, että vähintäänkin haluavat rahaa tai erillisen vahvistuksen lähempänä ajankohtaa.
Ottaisinko vielä vuokra-autonkin, kun pääsin palveluyhteiskunnan makuun?

Ihan pakko todeta, Feisbook on vienyt jalat altani. Tuntuu jännittävältä että joku haluaa viestiä juuri minulle! Ja joku haluaa olla minun kaiffarini! Kun hädintuskin ajoittain itsekään siedän itseäni!
Muutan kohta kokonaan virtuaalimaailmaan. Siellä ei ole kylmä eikä vi*uta.

Onnettomuus

Sattuipa eräänä aamuna että aikainen herätys oli tavallista aikaisempi ja tukka oli föönauksen ja käherryksen jälkeen paremmin kuin koskaan. Mikään ei harmittanut, eivät edes yömyöhällä pois pullahtaneet korvatulpat. Miten sitä osaisi päiväänsä tästä jatkaa?
Paluu todelliseen koitti heti ulkoportailla. Loukkuun jäänyttä hiirtä ihallessani, lipesin. Portaan kuva pakarassa. Enää ei jaksa edes hymyillä.

Turisti kuuluu olevan tiineenä ja kärsii aamupahoinvoinnista (aamu- siksi että sitä kestää aamusta aamuun). Muistan kaiholla niitä aikoja kun itse kasvatin vatsaani ja hyväilin porsliinia iltapäivän kello neljästä kunnes uni tuli ja armahdus. Niiltä ajoilta en vieläkään siedä Miehen tuoksua tietynlaisen työpäivän jälkeen enkä kevään ensimmäisiä auringonsäteitä pysty ilman hajumuistoa vastaanottamaan, metalli suorastaan riipii hampaidenjuuria. Taitaa eräskin Miehen eau-de-partavesi olla pannassa, edelleen.
Silloin on nainen kauneimillaan kun pyllistää laattalattialla naama pöntössä ja tuoksuu kertaalleen syödyltä (tai syömättä jääneeltä). Mutta eipä vaivannut migreeni.

Mukavaa viikonloppua itselleni ja mulle.

Hemp

Jos ei tahdo tuoksua vieraalta mieheltä, en suosittele Bodyshopin Hamppu-käsivoidetta, joka muuten on kyllä tarkoitukseensa pätevää ainetta. Etenkin jos on taipumus nojailla päivän mittaan väsynyttä päätään kämmeniin, tarttuu miehinen tuoksu helposti oikeasta paikasta väärään paikkaan.
Tuoksu tosin on hyvä.

Hiirijahti on verottanut Hiirikeisari Tsun valtakuntaa yhden harmaan taistelijan verran. Valittaen totean etten ollut paikalla mestauksen aikaan, joten en pysty toimittamaan kuvamateriaalia tapahtuneesta. Samaan hengenvetoon huokaisen nukkuneeni viime yöni paremmin kuin hyvin, jos jätän huomiotta huonosti asennetut korvatulpat jotka sattuivat ikävästi.
Taistelu eskaloidaan vielä pariin lisäkohteeseen, jolla varmistetaan altavastaajien lopullinen perääntyminen.

Eilinen Annie Leibovitz -dokkari ("Life Through A Lense") Yle Teemalta oli mielenkiintoinen. Paha sitä enää on suositella katsottavaksi, kun se meni jo.

Tummarna

Taannoinen peukkujenpitämiskerjäämiseni kantoi kauas, olen nyt siellä missä tavoite oli. Kiitos, etenkin Tinka ja ne sadat ja tuhannet muutkin peukalot jotka virtuaalisesti kannustivat.
Hupaisuutta asiaan tuo pieni negaatio, jota vain itsekseni hymisen. Siitä ei sen enempää, mutta vinkkaan kuitenkin että osasin hienosti näytellä iloista ja yllättynyttä vaikka pääni sisällä kaikui muutamainenkin ärripurri ja pentele.

Yhtäkaikki; hyvin mennee. Kun vielä jaksaisin sijoittaa lipastoon. Se nimittäin maksaa vaivan.

Hiiri sanoo piip

Vinkeä rapina välikatossa jatkuu. Harvakseltaan nukutusta yöstä tulee tapa. Ei millään jaksaisi olla näin väsynyt.
Jos nyt olisin tältä osin viisaampi kuin mitä olin muutama vuosi sitten, olisi välikatto vähintäänkin ryömittävissä. Niin kauan kuin hiiri päättää käyttää ko. tilaa omanaan, ei vaihtoehtoja ole. Sinne ei sijoiteta loukkuja, koska sinne ei yksinkertaisesti ole ihmisenmentävää pääsyä.
Muistilapulle; osta korvatulppia.

Entisöintiä aloittaessani en vielä tiennyt miten monella tapaa on mahdollista erehtyä. Viisauttani lisää ainakin kaksi perustavanlaatuista erehdystä ja kolmisen pienempää.
Kiireisin projekti, jonka piti jo kesäkuumalla olla käytettävissä, odottaa pinnan hiomista ja uutta vahausta. Johon liittyykin ensimmäinen erheeni. Tupakkaa olisi kulunut toppa jos toinenkin, jos vain sattuisin tupakoimaan, mutta ajan kanssa hyvä tullee. Ja jos ei tule hyvä, otetaan huono käyttöön.
Aikaa vievempi projekteistani ei ole vielä kaatunut, mutta viivästynyt. Se mitä luulin helpoksi onkin osoittautunut hitaaksi ja tympeäksi työksi. Kuumailmapuhaltimen piti olla takuuvarma ystäväni, jota se onkin mutta ohessa käytettävät lastat tai muut vimpaimet eivät toimi haluamallani tavalla. Olenkin löytänyt parhaan työkalun peukalonkynnestäni, joka on tällä hetkellä kipeä kaikesta rapsutuksesta. Onneksi kynsi on jollain aikataululla uusiutuva luonnonvara.
Minusta tulee antiikkia ennenkuin antiikkikalusteeni ovat esittelykelpoisia.

Maailma olisi merkittävästi parempi paikka jos kaikilla meillä olisi oma saunottaja.

Excellent

Se mitä kesällä tehtiin oli turhaa. Ruohon nyrhimisen lisäksi, sillä sehän ei kasva kuin sammalta. Vaikka ihan jokainen hiirenkulkuun soveltuva aukko tukittiin puulla ja naulaimella, viihdytti eilistä iltaamme välikattoon karannut hiirenpentele. Täytyy taas hankkia loukkuja ulkokäyttöön.
Raatojen kuvia siis odotettavissa.

Siinä missä minä ihmettelin tovin Saulin ja Jennin suhteen virallistamista (en ihmetellyt itse suhdetta, sillä en ollut siitä tietoinen), Mies ihmetteli minun nuivaa suhtautumistani. Miehen mielestä olisi ilo ja onni (ehkä autuus myös) jos kuusikymppisenä voisi höylätä kolmekymppistä. Siirsi siis suorituspaineet minulle - joko minun pitää taantua melkoisesti vanhentuessani tai Miehen mieli on suuntautunut uusille metsästysmaille.
Jokseenkin vilunväreisenä ja kavahtaen ajatustakin mietin itseäni roimasti vanhan miehen kera. Hämmästelisin itseäni jos kykenisin edes koskettamaan ikääntynyttä ihoa ja löyhää kehoa. Olen ihan varmasti ahdasmielinen, mutta kyllä jostain pitäisi löytyä enemmän kuin elämää itseään suurempi rakkaus (ja pohjaton pankkitili) ennenkuin fetissini nuoreen Mieheeni muuttuisi haluksi vanhaa miestä kohtaan. Luojalle kiitos että vanhenemme Miehen kanssa samaa tahtia. Todellakin kii-tos.

Ja taas iloinen uutinen kaikille painonsa kanssa taisteleville! Olen jälleen tavoittanut uuden alhaisemman lukeman kuin moneen vuoteen! Olen pienempi kuin aikoihin! Harrastin eilen kahdesti melkein liikuntaa! Melkein luistelin (eivät olleet luistimet mukana jäällä, ei voinut) ja melkein olin romanttinen (sarkastinen kommenttini pilasi kauniin hetken ja sitten väsyttikin niin)!
Saapa nähdä kuinka mukavaa huomenna on!

2009

Aivan loistavan ihanasti vuosi vaihtui. Nukuin ihan koko onneni ohitse ja heräsin tänä vuonna pirteämpänä kuin edellisellä kerralla viime vuonna.
Ja ihanan ilahduttavaa että todella moni blogi-ihminen lupaa taas tänäkin vuonna suorittaa "parempi ihminen" -tutkinnon ja hukata vyötäröllensä kertyneet michelinit tiehensä. Iloitsen siitä, että minun misukkani katosivat jo viime vuonna. Tuskin muistankaan enää miltä tuntuivat kiristävät farmarit ja puristava ulkoilutakki. Ai että olen empaattinen. Vai vahingoniloinen.

Vastaus edellisvuotiseen tiedusteluuni on tietenkin ilmalaiva. Muutamaan muuhunkin erityisen jännittävään sanan kuvailuun törmäilin kun laskeuduin lattian tasalle ja pelailin ipanoista pienemmän kanssa jotain hupaisaa seurapeliä.

Ihan vain tiedoksi itselleni ja muistutukseksi muille; jos päässä on migreeniherkkyyttä, kannattaa jättää kuun ja tähtien tiirailu peiliputkella suosiolla toisten hommaksi. Mutta oli kyllä harvinaisen mielenkiintoista ihan itse nähdä kosketusetäisyydeltä muutama kuun kraateri ja nyppylä. Hömpästä olosta huolimatta taidan kurkata toistekin.
Jenkkilippua en löytänyt.