Iloa

Luulin pitkään olevani myöhäisherännäinen ihmissuhteissa kunnes tänään lopullisesti ymmärsin että en mikään myöhäinen ollut vaan olosuhteet olivat minua vastaan. Olisin niin mielelläni ollut ihan yhtä aikainen kuin muutkin silloin ikäiseni tytöt (nythän he ovat jo kymmenkunta vuotta minua nahistuneempia ja kurppaantuneempia) mutta niinpä vain olin aina sen rivin viimeisenä mihin epämiellyttävät tytöt tahtomattaan joutuivat.
Tänään osaan olla ilonen siitä että en pilannut itseäni jäämällä silloiselle kotipaikkakunnalleni. Olen iloinen siitä että hetken aikaa hukkateitä kulkiessani törmäsin Mieheen ja olen iloinen siitä etten ole tippaakaan kyyninen. Olen realisti ja ylpeä siitä.

Julkiset ihmiset ovat riisuutuneet hillitäkseen ilmastonmuutosta (Iltalehti). Minä lupaan ihan mitä vain jotta minun ei tarvitse nähdä nakujulkkiksia. Jopa hillitsen osaltani.
Tosin toisaalta; tiesihän Ari Vatanenkin (Iltalehti) että ilmaston lämpiäminen on hyvä asia sillä kylmässä voi tulla flunssa ja siihen voi kuolla.
Naurattaa.

On hieno asia että viikonloppu on taas yhden askeleen lähempänä minua.

Erilainen tositeevee

Jos onkin jo olemassa monenlaisia tosi-tv-sarjoja, on sairaalaa, poliiseja, lainvalvojia ja vaikka mitä mutta missä ovat putkimiehet tai siivoojat? Sieluni silmillä pakotan itseni näkemään kuinka mies putkivirkapuvussaan saapuu huoltokeikalle kun viemäri ei vedä ja kuinka viemäri yhtäkkiä vetääkin kun putkesta poistetaan sakka, jota siellä ei pitänyt olla mutta on kuitenkin ja väriltään epämääräinen ja tuoksukaan ei putkimiehessä herätä ruokahaluja. Ja kuinka putkityökaluilla väännetään kuparia ihka uuteen kuosiin jotta urakkatyömaalla valmistuisi kaikki aikanaan ja ajan tasalla. Tietenkin jossain vaiheessa ohjelmaa putkimies myös tunnustaa kameralle kuinka hän on nyt unelmatyössään, saa tavata erilaisia ihmisiä ja kuinka pääsee rassaamaan eripaksuisia putkia ja kuinka näkee erilaisia homeita viemäreissä ja putsaamattomissa sakkakupeissa. Ja kun putkimiehen työpäivä päättyy, kamera kuvaa kuinka hän huutaa lämpimät heiheit työkavereille. Lopuksi zoomaus kaukaisuuteen, putkimiehestä jää vain lämmin henkäys.
Duunariviihdettä, sano!

Satunnaista jaarittelua

Kunhan mietin vain ja jännittelen tietoa jonka pitäisi minun luukkuuni kolahtaa ensin viikon aikana. Tokihan asia kuuluu kategoriaan "en voi (enää) vaikuttaa" mikä tarkoittaa että paras vain pysytellä rauhallisena ja keskittyä olennaiseen. Mutta mikäli lopputulema on hyvänlainen, ilakoin itsekseni.
Jopa palkitsen.

En tiedä mikä aura päälläni leijuu, mutta kovasti vain seuraamissani blogeissa on viimeisinä aikoina tapahtunut lisääntymistä. Joissain edelleen odotellaan, hyvinkin viimeisillään.
Että varokaa vain lapsettomat, teitä on varoitettu.

Juuri nyt ihmettelen BB-kisaa, jossa saa syödä. Jos palkintona on oikeus kuljettaa henkilö raja-aidan tälle tai tuolle puolelle, kilpailu on vailla järkeä. Jotain arvokkaampaa pitäisi saada. Kultaa ja hevosvoimia vaikka.
Ne jotka eivät syö, eivät varmaan näänny nälkäänsä.

Diskopallo

Tampereen taannoinen valloitus on suoritettu. Hurmoshenkinen valmistautuminen johdatti kaksi vanhaa juhlijaa lopulta karkkikioskin kautta sohvan perukoille, toinen neuloi ja toinen seurasi Biisikärpäsen surinaa. Uni tuli jo vähän kymmenen jälkeen, mutta eipä palellut taksijonossa tai sattunut liiat desibelit korvaan. Sunnuntainen herääminenkin oli vaivattomuudessaan suorastaan helppoa, vailla itseaiheutettua oksennusrefleksiä ja päänsärkyä.
On ehkä aika tunnustaa, ettei minusta ole enää partyanimaaliksi. Ei tee mieli eikä jaksa viitsiä.

Miehen harrastusta tukeakseni otin hieman selvää. Ja yllätyin. Miehen tuloskunto on nimittäin ikäluokassaan aivan hillitön! Nyt kun tiedän mistä puhun, meillä on taas yksi puheenaihe enemmän.
Olen ylpeä ja taidan brassailla.

Huvittavaa viedä koko auto korjaamolle kun pelkkä avain on rikki.

S*ksivalistusta

Naisen elämään kuuluu kaikenlaista kärsimää. Milloin synnytellään ipanoita ihan liian pienestä reiästä ja milloin alistutaan ihan liian kiristävään suhteeseen maailman rakkaimman ihmisen kanssa. Erityisesti ihmettelen sitä että itsekin suostun satunnaisina vuosina tarjoamaan kalleintani satunnaisen lääkärin kopeloitavaksi. Josta aasinsilloitan tieni mieltäni painavaan aiheeseen.

Jos jostain syystä joutuu itselleen hankkimaan kierukan, ehdotan muistettavaksi että selvittää ensin millä reseptiin kirjattavalla sanamuodolla (tai kenen allekirjoittamalla reseptillä, sekin nimittäin vaikuttaa!) sen edullisimmin saa. Itse sain maksaa tyhmyydestäni täyden hinnan, reilu 150 euroa, mikä viidelle ehkäisyvuodelle tekee äkkiseltään laskettuna 30 euroa per vuosi. Ja kun kolmekymppisen jakaa vuoden jokaiselle kuukaudelle, jää kk-kustannukseksi 2,5 euroa. Tässä kohtaa käytän kerrointa 6 muuttaakseni tuon kk-rahan markoiksi, ihan vain helpottaakseni rahani arvon ymmärtämistä. Kuukaudessa siis pitää panna (hahahaah!) 15 markkaa menemään, jotta kierukkaan käytetty raha ei jäisi käyttämättömänä lojumaan. Jos siis pannaan menemään 15 kertaa kuussa, jää laakin hinnaksi markan verran. Siitä on sitten helppo laskea sikäli kun haluaa kertarykäisyn kustannusta ylös- tai alaspäin.
Minusta on tullut äärimmäisen taloudellinen, joka penni pitää käyttää.

Anteeksi roisi aiheeni. En pystynyt estämään. Ensi kerralla jotain muuta. Ja hei, hyvin huonolaatuinen kuva ei liity aiheeseen, se tuli tuohon itsestään.

Punainen pahalainen

Ei se ole nais eikä mikään joka ei ihan omin kätösin oman pikkuautonsa renkaita vaihda. Mies kävi kerran kysymässä josko apuansa kaipaisin mutta ei luvannut jäädä kun pelkkää viihdyttäjää pyysin. Koeajo uusilla renkailla on turhaa brassailua joten päätin käynnistää auton vasta työmatkalle, jolloin yli puolet ajettuani kuuluu piupiupiu ja ruutuun ilmestyy punainen renkaan kuva huutomerkillä koristeltuna. Eikä se ole nais eikä mikään joka heti hälytyksen kuultuaan pysähtyisi tai edes hidastaisi vaan matka pitää ajaa perille asti ja sitten tutkailla mikä mahtoi olla hätänä.
Vielä en ole viitsinyt ohjekirjan varoitusosiota lukea, mutta silmämääräisesti tarkasteltuna renkaat ovat edelleen paikallaan, pultteja kussakin sopiva määrä ja ilmaa enemmän kuin tyhjänä.

Syys käy vanhentuvan ihmisen luihin ja ytimiin. Vaikka ulkona vielä jotenkin tarkenee, täytyy sisätiloissa kahden puuvillapaidan päälle jättää ohut neule ja vielä lisätä paksu villatakki. On toki mahdollista että olen kipeytymässä, mutta luulen että lihaksia riivaava juiliminen johtuu rengastyövälineiden käytöstä.
Saatoin luvata vaihtaa Miehenkin autoon renkaat.

Näin unta että ajauduin tilanteeseen jossa vieras mies päätyi silittelemään sääriäni. Muutaman kerran rapsuteltuaan hän madalsi miehekkään äänensä möriseväksi, en ymmärrä miksi?
Ilmeisesti on syytä vapauttaa säärikarvat viemärin iloihin.

Harmit

Polkisin jalkaa jos harmitukseltani viitsisin. Olen tähystänyt erästä huuto.netin kohdetta muutaman päivän ja nyt huomasin että joku muukin on kiinnostunut samaisesta kohteesta. Jouduin tarkistamaan suunnitelmaani, täytyy seurata huudon loppuminuuteille ja syöksyä illan pimeän turvin huutamaan vielä lujempaa.

Toisellekin jalalle riittää poljettavaa. Työasiaan liittyen joudun poikkeamaan harkituista rutiineistani (ja uniajoistani) eikä se millään sovi minulle. En usko että harmittaisi jos toteaisin sopivana ajankohtana olevani riittävän sairas (mutta ei niin pahasti että olisi ikävä sairastaa) jäädäkseni kotiin toipumaan.
Olen tyytyväinen kun työ ei tule uniin. Olen pettynyt jos työ haittaa vapaa-aikaa.

Peukkujen pitäminen ei ihan riitä tavoitteeseen pääsyyn. Olisi pitänyt tehdä jotain paljon paremmin ja olla fiksumpi ja filmaattisempi ja ties mitä.
Jospa viikonloppuna ei ottaisi päähän.

Poiketkaamme

Loogisesti ajatellen vietin eiliseni aivan väärässä paikassa. Tiedän että suurin osa muista oli suurinpiirtein ikäisiäni, ehkä hitusen nuorempia ja ehkä hitusen vanhempia. Ah sitä korkojen kopinaa ja tyylihuivin heiluntaa!
Jo mennessäni tiedustelin ipanoilta josko näytän ikäiseltäni (oikea vastaus "et, vaan nuoremmalta") ja erityisesti palatessani suorastaan tiedustelupalvelun keinoin tivasin josko näytän ikäisekseni vääränlaiselta.
Ehkä olen se poikkeus joka vahvistaa säännön. Että tämänikäiset näyttävät ikäistään vanhemmilta, kuivakoilta ja tylsiltä. Minun silmissäni. Paitsi ne jotka blogia lukevat ja sejase ja niin edelleen.

Taannoin kaipasin hyviä ajatuksia Tampereen valloittamiseksi. Edelleen olen niitä kyseenalaisia keinoja vailla, mutta on mahdollista että seuraava raporttini kertoo kuinka vanha ei jaksanut ja oli vilukin. Rivien välistä yritän viestittää, että joku tapaa matkallaan omituisia tätejä, tulen kiistämään kaiken.
Reivivarvasta vipattaa.

Tilastontia seuranneena ihmettelen kovin, miten joku on voinut facebookistansa suoraan eksyä blogiini? Ihan vieraanniminen ihminen.
Mutta tietenkin täällä saa poiketa, kahvia ei oo.

Tinneriä Facebookista

Aamun parhaat naurut tarjosi Facebookissa reilua tinneritynnyriä mainostava laihennusalan toimija. Valitettavasti en tullut klikanneeksi tai tykänneeksi, joten en pysty antamaan lisäinfoa mistä harventavaa tinneripänikkää kannattaa käydä kyselemässä.

Muuten kyllä mitä mahtavin tarjous!

Valloitetaan Tampere vol II

Tiedä tuota sitten mahtaako koko Tampere jäädä kokonaan valloittamatta, kun ei ensimmäistäkään vinkkiä tullut. Ehken kuitenkaan luovuta, vaan lukaisen Aamulehden menovinkit viimeistään viikonloppuna. Sitähän saattaa ties mitä kirppareita olla tarjolla.
Sitä kun vuosikymmenen ainoata iltamenoa suunnittelee tarpeeksi pitkään jo etukäteen, voi olla että pelkällä suunnittelun ilolla jaksaa olla menemättä eikä siltikään tunne huonoutta omasta menemättömyydestään. Sillä mitäpä ne menopaikat sen kummempia ovat kuin koskaan ennenkään. Sama tungos, sama ylikova musiikki ja sama minä kuin ennenkin, paitsi vahvempi ja väsyneempi.

En kyllä pahasti voi sanoa hullaantuneeni Stockmannin päivillä. Kolmeen hyödykkeeseen sain menemään hitusen yli kympin vaikken tiennyt niitäkään tarvitsevani ennenkuin kohdalle satuin osumaan.
Sen naistenvaateosaston jätin kiertämättä tai siis kiersin sen mutta varsin kaukaa. Kirjakaupan puoli jonotusnumeroineen miellytti kaaoksen karttajaa huomattavasti enemmän.

Kädenvääntöä olen vakavissani pohtinut. Kun on tuota pumppia forkuissa tavallisen paljon enkä ole oikeastaan koskaan revähdystä kummemmin itseäni liikkumalla saanut rikottua. Että josko olisi jo aika.

Valloitetaan Tampere

Kun pitäisi keskimmäistä ikää lähestyvän tai jo olevan naisihmisen viedä vieraisille tuleva toinen samanmoinen Tampereen yöelämää tiiraamaan, niin minne mahdammekaan joutua? Kun pitää huomioida ikääntyvien lisääntynyt unentarve ja omituinen huumorintaju. Voinen kertoa että kerran Helsingissä päädyimme ex-tempporee Vanhan rastafarifestareille hiplaamaan eräänkin mustan pojan patukoita (rastapatukoita!) ja silloin oli onnistunut ilta. Toisaalta, onnistuneelta tuntui myös sillä kertaa kun jumalaspäissämme fanitimme eturivistä tequilapulloa (joka tällä kertaa saa jäädä vaille huomiota).

Arvon Tampereen asukkaat (tai paikkakuntaa muista syistä tuntevat) - mitä ruokaa lautaselle ja missä korvatulpat korvaan?

Tulee

Melankolisen eilisen jatkoksi sopii hyvin sateinen ja tuulinen tämä päivä. Tällaisina hetkinä tuntee to-del-la-kin olevansa elossa kun tuuli puhaltaa korvasta korvaan.
Läpi.

Taputtamista ja ylipäätään aplodeja mietin. Olen tainnut miettiä ennenkin mutta mietin taas sillä ajatukseni retroilevat ja palaavat menneisyydestä takaisin tähän päivään. Siis, taputtaminen on harvinaisen idioottimaista puuhaa, muistin sen taas eilen kun oli tarpeen osoittaa kiitollisuutta esiintyjälle. Erityisen idiootiksi tuntee itsensä se ihminen joka taputtaa kun muut eivät taputa ja se ihminen joka taputtaa kun muut ovat jo lopettaneet.
Tein äänettömiä ilmataputuksia (vrt. ilmakitara).

Juuri nyt en pahastuisi muutaman tunnin sähkökatkosta.

edit. myönnän kirjoitusvihreen otsikossa, "tuulee" tahdoin siinä lukevan muttamutta ja niin edespäin.

Suruisa

Sillä aikaa kun vasen käteni ohjasi autoa kilometreittäin kohti kotipesää, oikean käden sormet viipyilivät suussani tarjoten kynsiä purtavaksi ja sormi-ihoa jyrsittäväksi. Ikkunat auki en tohtinut ajaa vaikka sekin olisi saattanut tehota. Harvoin olen niin väsynyt kuin eilen, silmät pyrkivät väkisin unimoodiin eikä otsalohkossa pesäänsä tekevä migreenikään päästänyt helpolla. Onneksi lievä sormien pahoinpitely piti minut riittävän toimintakykyisenä koko loppumatkan.
Kotona oli sopiva määrä laastaria.

Reissulta mukaani eksyivät myös uudet nahkaiset talvisaappaat, jotka edullisuudessaan sokaisivat. Kaupassa kokeilin saappaita muutamaan otteeseen, olin jo liki päättänyt etten ota, mutta otin kuitenkin koska luulin että ottamatta jättäminen harmittaa. Enpä tuolloin tiennyt että ottaminenkin harmittaisi.
Jos olisin kirppariblogi, tässä olisi kuva ja hinta ja myytävänä.

Muistaisin joskus nuoruudessani olleeni iloisa tai valoisa, mutta nyt olen enää varjo nuoresta itsestäni ja luontainen olotilani on suruisa.
Eikä se edes kuulosta pahalta.

Ruoan hinta

Laskee.
Nousee.

Joko tai. On ainakin vaihtoehdot katettu melko hyvin.