Kummasti vain tuntuu taas siltä että viikonloppu oli turhan täytettä enkä saanut suoritettua mitään ilolla odottamaani. Pesukoneelliset, imuroinnit, tiskit, lumikolaukset ovat to-do-listallani lähempänä ei-mitään. Jotain luovempaa, iloisempaa ja mieleenpainuvampaa oli tarkoitus tehdä, mutta näin taas kerran kävi.
Ensi viikonloppu ei tuo muutosta.
Langattoman näppiksen palautus toistamiseen verkkokauppa.comin takuu-/huoltotiskille on päivän ohjelmassa. Käsittämättömällä tavalla täysin irrationaalinen toimintavirhe toistui, eikä edes näppiksen resetoiminen tai seinään hivauttaminen auta. Montako takuunäppista haen ennenkuin kyllästyn ja palaan takaisin langan pariin?
Minä kyllä pidän olohuonesurffailusta.
Ihan kahta vaille olin aikeissa nostaa kytkintä ja matkustaa tänä kauniina aamuna pääkaupunkiseudun humuun. Ja olisin matkannutkin jos olisin voinut olla ihan varma siitä että VR haluaa kuljettaa minut (ja muut) aikataulunsa mukaan. Ja toisaalta, olisin saattanut autoillakin jos en olisi likimain menettänyt umpilumessanäkökykyäni pienellä motarinpätkällä. Suunnistaminen näkemättä eteensä on haastavaa ja liian vaikeaa minulle.
Nyt en tiedä pitäisikö olla huono omatunto.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti