Ovisilmäobjektiivi sai tyhmän pään ihan sekaisin. Todellisuuden muuttuminen linssillä keinotodellisuudeksi pakotti siirtämään kameran toviksi pois kätten ulottuvilta, koska silmien liikehdintä alkoi muistuttaa elohiirimäistä vapinaa eikä migreenikään kaukana ollut. Samaan ilmiöön olen törmännyt kaukoputkettamisessa - kuuta en kyennyt kauaa katsomaan kun pään olotila alkoi olemaan liian raskas hentojen olkapäiden kantaa. Ja aivoissa siritti.
Mutta kylläpä meitä niin nauratti!
Joskus, kauan aikaa sitten, tuskin enää muistankaan, valitin kuin Fb:ssä on kovin yksinäistä, mutta nyt yhtäkkiä ei ole. On melkein ruuhkaa, kun vastaanottelen toveripyyntöjä melkein päivittäin. Yhden sellaisenkin olen sieltä löytänyt, joka piirtelee ***** postikortteihin, mutten ole tohtinut kysyä. Saattaa olla liian virtuaalista.
Todennäköisesti.
Viikonloppuna saan taas lapioida lunta hulluuteen asti?
2 kommenttia:
Hahah, päivän paras!
Lähetä kommentti