Menojalkaa kutittaa vietävästi. Haluaisin ja voisin ja menisin ja ties mitä. Lomasta vain tuuppaa olemaan keskinkertainen puute. Siinä missä muut viettävät kesäistä vapaa-aikaansa, minä pidän työmaan seiniä pystyssä.
Parina vuonna olen käyttänyt kesän hiljaisinta (työ-)aikaani autonvaihtoon. Tänä vuonna en viitsi, koska en halua. Ehkä keksin jonkin uuden harrasteen.
Mopoilua olen onnistuneesti vältellyt. Silti, hinku ajaa on melkoinen. Yritän järjellä perustella, että muutkin pystyvät ajamaan, miksi en siis minäkin? Olen pohtinut jotta kapoinen moponmentävä ajoputki/-käytävä pehmustetuin seinin olisi oiva apuväline. Siinä jos kaatuisin, niin en pahasti kaatuisi.
Hannari mikä hannari. Ehkä parasta vaan pitäytyä pullansyömisessä.
Ihan kahta vaille ostin itselleni kahvakuulan. Kuvittelin itseni pihalla tekemässä sulavaliikkeisiä nostoja, kääntöjä ja vääntöjä, auringon hivellessä norjaa varttani, itikoiden ihmetellessä lihasten leikkiä. Kaupan kassalla kuplani puhkesi, ymmärsin viedä kuulani takaisin hyllyyn, muistin että kuntopyörä, stepperi, jumppapallo, käsipainot..
Pölyrättejä, niitä minulla sopivasti on.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti