En tiedä miltä myrkyn lykkiminen tuntuu, mutta illalla harmitti kun lämpöjäni mittailin. Ei niin millään jaksaisi sairastaa. Erinomaisesti nukutun yön jälkeen vaivasi vain väsy enkä keksinyt riittävän montaa syytä olla nousematta. Kurkkua piinaa.
Jos ei tavallisesti ihan jatkuvasti harmita, niin nyt kyllä. Tai lähinnä yritän vältellä harmituksen kasautumista, sillä en voi asialle mitään. Tai ei se ainakaan harmittelemalla kaikkoa. Salaa yritän toivoa, että harminaiheuttaja päätyisi toisenlaiseen, minulle edulliseen ratkaisuun ja toteaisi sen minkä minä jo tiedän.
Ihan älyttömän ympäripyöreitä kirjoitan, eihän näistä ota selvää edes kukaan.
Suurten kysymysten äärellä olen; nastat vai kitkat? Molemmilla kai puolensa, mutta olisipa vain mukavaa kun joku muu tekisi päätöksen puolestani (ja maksaisi mokomat).
0 kommenttia:
Lähetä kommentti