Huippua. Huomenna en aio avata silmiäni hetkeäkään ennen kahdeksaa. Vaadin myös täydellistä omistautumista minun hyvinvoinnilleni ja edellytän äänettömyyttä, vaitioloa ja hiljaisuutta niin kauan että olen viitsinyt nousta pois unimajastani. Odotan että äänenkäyttö ylipäätään aamun ensimmäisinä tunteina on rauhallista ainakin niin pitkään että olen kuitannut heräämiseni komennolla "saa puhua". Haluan ettei korviini kuulu askelten ääniä, ovenkolahdusta tahi aamupala-askareiden kilinää ennenkuin voidaan todistaa, että sijaitsen jossain muualla kuin makuuhuoneessani.
Lapsiperhepropagandaa. Toiveajattelua.
Tänä olevana viikonloppuna lienee syytä lotota, sillä päätän uskoa nähneeni enneunen. Käsittääkseni rapsutin jonkinlaista raaputusarpaa (kämmenen kokoista) ja voitin (tai Mies voitti) miljoonan, jonka olisi voinut lunastaa heti tai odottaa 500 päivää, jolloin samaisella arvalla voisi lunastaa viisi miljoonaa! Unessa mietin kuinka jaksaisin tuon ajan kärvistellä työmaalla ennen irtisanoutumiskortin tarjoamista?
Illalla totisesti minut löytää raaputusarpaosastolta.
Ihan vähän vain hassulta tuntui, kun kaupan täti kehui kampaustani. Sanoi katselleensa tukkaani sillä silmällä jo kun edellisen kerran kyseisessä liikkeessä poikkesin. Hyvä niin, sillä luulen taas löytäneeni uuden luottokarstaajan. Edellisestä erosin, koska hän kertoi kuinka seuraavalla kerralla sitten värjätään, vaikka olin pitkään kehunut kuinka haluan päästä eroon kaikesta ylimääräisestä väristä päässäni. Liian tuttavallinenkin mokona oli.
Ja mitälie.
Iloitkaamme.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti