Kolme paitaa ja puseroa lämmittävät kyllä mielen, mutta sormeni kärsivät kohmeesta. Retkeilykaupasta tilattu untuvainen takki saapuu vasta lähipäivinä, joten joutunen olemaan pakkasen uhri vielä jonkin aikaa. Viime vuonna tähän samaan aikaan nautin olostani tippapullon jatkona, joten toivon että paleluni ei viittaa mihinkään harmillisempaan.
Ettei vain tulisi uutta jouluperinnettä sairastamisesta.
Joulumielekkyys tuppaa vähenemään vuosien mittaan. Mietin minkälaisen muiston annan ipanoille. Ehkä he muistavat vetelehtimisen ja viime hetken paniikin? Minä en käsitä miksi ipanoista pienempi ei tajua ymmärtää, että joulupukki on fiktiota. Vaikka se on suoraan sanottu.
Pannuhuoneessa odottavat jouluparta ja -nuttu, kolmatta vuotta siellä ovat roikkuneet. Ei niille ole käyttöä edes aattona.
Niskani huutaa naksautusta. Olen väännellyt päätä eteen, taakse, vasemmalla ja puolikierteellä oikealle, saanut aikaan pari mojovaa rusahdusta, mutta en sellaista mikä poistaa jumituksen.
Nukkuminen on vaarallinen laji. Voi tyyny olla kallellaan.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti