Hymy

Hammaslääkärin moukaroidessa takahammastani hymysin itsekseni ja annoin poran ja pajavasaran äänien hivellä selkärankaani. Tuoliin tuppautuessani pelotti ankarasti, mutta puudutuksen jälkeen olin huomattavasti rennompi.
Poskesta puuttuu vain pieni pala. Verenvuoto on liki lakannut.

Mielenkiinnolla luin taas (sic!) huippu-uutisen fitness-Jutta G:n kehosta, jonka nyt julistetaan olevan kuin miehen vartalo. En todellakaan jaksa kaivaa tähän kohtaan linkkiä, mutta kuka tahansa löytänee lähteen jommastakummasta iltapäivälehdykästä. Henkilökohtaisesti en usko että naisesta saa täysin "kuivaa" ja rasvatonta pelkällä ruokavaliolla, vaan apuna on aina pakko käyttää tiettyjä "apuaineita", joista ei sen enempää. Siihen nähden että Suomen huippu-urheilijoiden tulostason sanotaan pettäneen Vancouverissa, pitäisi käydä keskustelua halutaanko jatkossa osallistua pelkästä osallistumisen riemusta vai halutaanko todella kilpailla mitalisijoista jolloin joudutaan miettimään moraalin venyttämistä kielletyn puolelle.
Puhdasta (huippu-)urheilua ei ole. Piste.

Olen hiukan pettynyt siihen ettei tänään ole jo perjantai. Ja sekin aavistuksen harmittaa, että eräs katsottavissa oleva keikka on jo huomenna eikä vasta lauantaina. Eipä sillä että olisin mennyt, mutta mahdollisuus olisi ollut.

Hyvä olo

Missälie iltapäiväläpyskässä siunaillaan kuinka Jutta Gustafsberg (tai jotain sinnepäin), ent. Jussila, on jumpannut itsensä ihan huimaan kuntoon. Keskusteluissa tietenkin pääsääntöisesti tyrmätään moinen ikuisen nuoruuden tavoittelu. Minäpä sanon tähän että kukin tavallaan ja tunnustan samaan hengenvetoon että mielelläni minäkin esittelisin samanlaista vartaloani jos minulla sellainen sattuisi olemaan. Poislukien humanoidit tissipallot, niihin minulla ei hinkua ole, naturaaliräpsät rulettaa.
Go Jutta go!, sanon minä ja esittelen leveää yläselkääni. Ja megalomaanisia hauiksiani. Ja reisiä ja ja..

Ja muutenkin, mitäpä se kellekään kuuluu jos hyvän olon saa jumpalla, humpalla tai suklaan syömisellä. Ja jos keinolla millä hyvänsä sattuu ikuisesti jäämään sopivan ikäiseksi, on tavoite todennäköisesti enemmän kuin saavutettu. Minkä ihmeen takia ihmisen pitäisi alistua maan vetovoimalle ja antaa rasvan valua? Onko hyväksyttävämpää unohtaa itsensä sohvan pohjalle odottamaan parempaa loppuelämää? Vai onko ainoa oikea liikuntamuoto kevyt kävely paikasta paikkaan ja takaisin?

Huh, ihan meinasin tuohtua. Otanpa lisää suklaatia ja toivon että se valahtaa oikeaan paikkaan rakentaen kauniin sikspäkin masuuni.

VR

Jos onkin juna myöhässä, ovat selityksetkin kohdallaan. Sääolosuhteita on aina hyvä syyttää, mutta VR osaa myös kaataa osan vastuusta matkustajien niskaan - "matkustajien odotus". Muutenhan juna olisi hyvinkin ollut aikataulussaan, jos ei ne matkustajat.

Ei voi mitään

Kummasti vain tuntuu taas siltä että viikonloppu oli turhan täytettä enkä saanut suoritettua mitään ilolla odottamaani. Pesukoneelliset, imuroinnit, tiskit, lumikolaukset ovat to-do-listallani lähempänä ei-mitään. Jotain luovempaa, iloisempaa ja mieleenpainuvampaa oli tarkoitus tehdä, mutta näin taas kerran kävi.
Ensi viikonloppu ei tuo muutosta.

Langattoman näppiksen palautus toistamiseen verkkokauppa.comin takuu-/huoltotiskille on päivän ohjelmassa. Käsittämättömällä tavalla täysin irrationaalinen toimintavirhe toistui, eikä edes näppiksen resetoiminen tai seinään hivauttaminen auta. Montako takuunäppista haen ennenkuin kyllästyn ja palaan takaisin langan pariin?
Minä kyllä pidän olohuonesurffailusta.

Ihan kahta vaille olin aikeissa nostaa kytkintä ja matkustaa tänä kauniina aamuna pääkaupunkiseudun humuun. Ja olisin matkannutkin jos olisin voinut olla ihan varma siitä että VR haluaa kuljettaa minut (ja muut) aikataulunsa mukaan. Ja toisaalta, olisin saattanut autoillakin jos en olisi likimain menettänyt umpilumessanäkökykyäni pienellä motarinpätkällä. Suunnistaminen näkemättä eteensä on haastavaa ja liian vaikeaa minulle.
Nyt en tiedä pitäisikö olla huono omatunto.

Pling.

Ovisilmäobjektiivi sai tyhmän pään ihan sekaisin. Todellisuuden muuttuminen linssillä keinotodellisuudeksi pakotti siirtämään kameran toviksi pois kätten ulottuvilta, koska silmien liikehdintä alkoi muistuttaa elohiirimäistä vapinaa eikä migreenikään kaukana ollut. Samaan ilmiöön olen törmännyt kaukoputkettamisessa - kuuta en kyennyt kauaa katsomaan kun pään olotila alkoi olemaan liian raskas hentojen olkapäiden kantaa. Ja aivoissa siritti.
Mutta kylläpä meitä niin nauratti!

Joskus, kauan aikaa sitten, tuskin enää muistankaan, valitin kuin Fb:ssä on kovin yksinäistä, mutta nyt yhtäkkiä ei ole. On melkein ruuhkaa, kun vastaanottelen toveripyyntöjä melkein päivittäin. Yhden sellaisenkin olen sieltä löytänyt, joka piirtelee ***** postikortteihin, mutten ole tohtinut kysyä. Saattaa olla liian virtuaalista.
Todennäköisesti.

Viikonloppuna saan taas lapioida lunta hulluuteen asti?

Putkellinen

Onnenpäivä, onnenpäivä. Materiaaliset mielitekoni saavat kystä kyllä, kun uusi putki muuttaa kotiin. Iloani himmensi hetken aikaa pakollinen lähisukulaiskommentti "mitä sinä niin monella kameralla teet" ja "sitä pitää sitten kuvatakin niillä eikä vaan ostella". Ilonhimmennys kesti onneksi vain hetken, kun muistin että välillämme on riittävä määrä pitkiä kilometrejä.
Perhe on pahin. Ja perhe on paras.

Sitä ei millään voi tajuta mitä ei ymmärrä ja jos minä en jotain ymmärrä, ehkä ei kukaan muukaan voi. Tänään minä en ymmärrä Googlen Buzzia. Ensinnäkin; miksi? Eikö FBssä ja Twitterissä ole jo ihan tarpeeksi? Mille markkinoille huono käyttöliittymä pyrkii? Entä kenen tarpeita tyydytetään hyvin huonolla ohjeistuksella? En tajua sitäkään, miksi joku haluaa minua Buzzissa seurata kun ei tuo joku edes tiedä käytänkö minä mokomaa.
En tiedä sitten olenko vain tyhmä vai muutenkin luupää (todennäköisesti joo), mutta kun tutkin tarkemmin tuota pirun Buzzia, huomasin etten voi sitä edes poistaa käytöstä. Jos ihan kokonaan haluan sen pois, poistuu myös paljon muuta.
Jihuu Google! Kiva kaveri -palkinto tulossa!

Jos matkalle aiotte, niin Telajärvelle ilman muuta.

Silmä

Ahahhahhahaa. Olen niin tyytyväinen. Verkkokauppa.com on ystävä. Fish eye. Daa.
Melkein kuin ovisilmä.

Tarkoitus oli liitää virallisluontoiselle piipahdukselle useamman sadan kilometrin päähän (hyvä tahti tämä kaksi kertaa vuodessa), mutta vanha känkkäränkkä minussa heräilee ja tajuaa ettei ole mukava lumimyräkässä kuluttaa aikaansa (melko turhaan). Missä se ilmaston ylenmääräinen lämpeäminen nyt on kun pitäisi auringon paistaa ja lumen sulaa? Viikonlopun sääarvaukset eivät lupaa hyvää.
Luojan kiitos tiedän missä lumilapioni on.

YouTube -pätkien katselun yrittäminen on viime iltoina ollut to-del-la tuskallista. Latailu kestää tuhottoman pitkään, eikä kärsivällisyyteni riitä. Kokeilen tänään (tai joskus) muutamaa vinkkiä ja kilahdan lopullisesti jos en saa kuunnella Paloma Faithia kotikoneelta.
Mahtaako edes olla henkilökohtainen ongelmani?

Madonna ja Jeesus

Etenkin tuo keskimmäinen kuva on paras - se on täynnä lämpöä, kiihkoa ja kahden ihmisen kiintymystä julkisella paikalla. Mielikuvitukseni kuulee kuinka Madonnan suusta kuuluu "holollooooloolloooo" ja Jeesus hädissään miettii missä on lähin karkupaikka. Iltalehti.

Koska reilun vuoden kestänyt elämäntaparemonttini toimi loistavaa paremmin ja pienensi jenkkakahvani olemattomiin, olen viime aikoina (lue: kuukausina) palkinnut itseäni syömällä vähän oikein ja enemmän väärin. Ja erityisen paljon olen ylipäätään syönyt. Jossain määrin myös mässäillyt, mutten irstaillut.
Tänään on (taas kerran) loppuelämäni ensimmäinen päivä. Kello on ainakin kaksi, enkä ole langennut vielä kertaakaan.

Hollolloooolllllollloo.

Hakuja ja palautuksia

Älyttömän huippua hei! Joku on eksynyt blogiini googlettamalla "natina - tyhmä ja kierosilmäinen"! Aika jännittävä yhteensattuma! Että tämä blogi on juurikin tuon niminen!
Viime viikolla olisin voinut vaikka voittaa lotossa!
Otan rauhallisemmin.

Kun koiravieras käy kylässä ei voi välttyä yllättäviltä tuoksunäytteiltä. Varsin nopeasti opimme poistumaan välittömästä läheisyydestä kun koiran keula laskeutui maahan ja peräpää kohosi kattoa kohti. Kun vielä häntäkin osoitti kauniita kattopaneeleita, niin ainoa mikä saattoi tapahtua oli näkymättömän kaasun purkaus. Hyi ja yhhyhhyy. Muutama muukin iloa aikaansaanut tapahtuma tuli koiran myötä mutta pahus kun en muista enää. Paitsi sen että miten voikaan olla tyhmä koira kun ulkona yrittää isohkoa lumikokkaretta kuskata mukanaan, mutta uikuttaa kuitenkin koko sen ajan kun hampaansa ovat kökkäreessä. No, uikuttaisin todennäköisesti minäkin, kun hampaita ja ikeniä palelee.
Lainakoira on parempi kuin oma koira. Palautus toimii joka kerta.

Pelkäsin vähän viime yötä. Luulin että uni ei tule taaskaan kun tiesin että maanantaina vasta heräisin. Työviikon odottelu yön hämärässä on varma keino pysyä valveilla.
Onneksi nukahdin, vaikka uni olikin taas kerran laadutonta. Vähän niinkuin moni muukin asia juuri nyt.

Diamonds are forever

Puolensa silläkin että aurinko uhmaa pitkää synkkää talvea, mutta en juurikaan jaksa ilahtua erityisen selvästi ilkkuvista likaisista ikkunoista ja peileistä. Lattiakin näyttää entistä törkyisemmältä, vaikka juuri näytin sille imuria.
Ehkä pelkkä näyttäminen ei ole hyvä asia.

En mene permanenttia hakemaan mutta muuten toivon taikatukkani olevan nätti taas huomenna. Yhdistän riettaaseen elämääni myös ulkona syömisen ja pistän elämän risaiseksi. Ehkä syön ihan yksin kokonaisen baagelin täytteineen.
Millään muulla niin väliä, kunhan huono hiuspäivä ei muutu järkyttäväksi hiusviikoksi tai hiuskuukaudeksi.

Migreeni jäyti taas niin iloisesti, että pitkästä aikaa lääkkeen ottaminen oli turhaa. Pahoinvointi pakotti juttelemaan mukavia pöntölle ja suoritin kylpyhuoneen uudelleenlaatoituksen. Jonka jälkeen hautauduin unipeittoni alle sohvannurkkaan ja nukuin pari ihanaa tuntia.
Nyt on taas todella hyvä olla. Toivottavasti muistan pestä hampaat.

Otsikko on pelkkä irrationaalinen aivopiaru.

Mauri Peruspoika

Tämä on se päivä jolloin vain Maukka Perusjätkä saa tädin heilumaan. Kummallinen alakulo puristaa enkä osaa tarttua mihinkään järjelliseen.
"vaatteet vaatteet vaatteet... on mun aatteet.."

Jonkun pitäisi järjestää dementiadiskoja ikäisilleni joraajille. Kun korvien välissä ei vielä soi kotimainen iskelmä eikä uusi poppenpoll uppoa, tarvitaan tylympää tykkiä soimaan. Ihan vilpittömästi näen itseni pogoamassa puolihämärässä. Punk'n'roll veisi jalat väkisin tanssilattialle ja palauttaisi mieleen viimeiset parikymmentä vuotta tarpeettomana lojuneen hillittömän virtuoosimaisen tanssitaidon.
"..emme ole tähtiä, emme ole sankareita... liian nuoria kuolemaan oujee.."

Minä en muista tiedä, mutta kovasti ja usein hyppelen kotosalla tasajalkaa, soitan ilmakitaraa, suoritan jännittäviä tanssikoreografioita, soitan ilmarumpuja ja teen muutakin irrationaalista tai sellaiselta tuntuvaa. Tiedän muutamankin ihmisen joka paheksuu hervottomuuttani. Etenkin kun huomioi ikävästi kertyneen ikäni (joka on minulle ongelma, myönnän).
"..tahdontahdontahdon sotaasotaasotaa dementiaa vastaan, sotaasotaasotaa apatiaa vastaan.."

En osaa sanoa mitä olen vailla.

Pidä kaapelis

Eihän se ole MegaGigantti eikä mikään jos sieltä jotain löytäisi. Kuten vaikkapa palvelualttiin myyjän, jonka työelämän ainoa missio ei ole nojailla ikiomaan infotiskiinsä ja kaivaa nenää. Näin asiakkaan näkökulmasta (ja sehän ei ole tuollaisen GegaMigantin jättimäisestä näkökulmasta juuri mitään) helposti oletan, että kun kysyn neuvoa, saan myös vastauksen joka perustuu tietoon ja jos ei sitä tietoa ole saatavilla, se hankitaan. Etenkin kun jokaisella tavoittamallani myyjäntekeleellä oli tietokone nenänsä ulottuvilla ja melkein voisin yksisilmäisesti olettaa että kukin tietokone on yhdistetty liikkeen yhteiseen verkkoon ja käytettävissä on hakutoiminto jolla sopivilla hakusanoilla voisi oikeahko vastaus löytyä. Ensimmäinen myyjä neuvoi juoksemaan liikkeen tuohon kulmaan, toinen myyjä neuvoi hilpaisemaan tuohon etäsiipeen, kolmas myyjä väänteli pohtiessaan naamansa sellaiselle rullalle että luulin sen jäävän ruttuun ikuisiksi ajoiksi ja neljäs myyjä tiesi heti suoralta kädeltä sanoa ettei heillä tarvitsemaani kaapelia ole. Mitä en uskonut, koska tarkemmin kysellessäni, ko. myyjä ei edes tunnistanut laitetta josta puhuin. Ensimmäinen todella palveluhenkinen myyjä, jonka GigaMegantissa kohtasin ei ollut myyjä vaan vartija, joka kolusi seurakseni muutamankin hyllyn.
Minä äänestän Verkkokauppa.comia. Siellä se kaapeli on.

Hyvä ihminen -indeksini on aika matalalla tänään.

Tyylipostaus

Kaunis tuuli tänään. Jos ei ollut tukka nätisti sekä hyvin aamulla kuivurin ja lakkapullon jälkeen, ei se ollut sitä pikaisen ulkoilunkaan jälkeen. Päästin irti itsekritiikistäni, annoin tuulen viedä itävasemmalle ja lupasin autoilijoiden nauraa sydämensä kyllyydestä. Päätin, etten voi huonolle tukalleni mitään enkä sille että tuuli paiskoi sitä vieläkin hassummille tötteröille.
Olen niin kaiken yläpuolella.

Eilen tohdin tovin pohtia "tyylini kulmakiviä". Aikaa ei juurikaan mennyt. Olen saattanut itseni sellaiseen tilaan, jossa konsanaan ei kukaan kutsua lähetä eikä mitään juhlia tarvitse eturivissä viettää. Pikkumustasta olen kuullut puhuttavan, sellainen olisi syytä jokanaisen kaapissa olla ja valkoinen paita mustine housuineen. Iltapuvun kohdalla nauran jo sydämellisesti.
Kulmakivinäni pidän todennäköisesti puhtaita kalsareita ja ehjiä housuja (yhdet!).

Minä sitten käsittämättömästi jaksan rakastaa niitä ihmisiä jotka tekeytyvät tärkeiksi jättämällä Minun Tärkeät Sähköpostiviestini huomiotta. Eli jos ei vastaa viesteihin, tekeytyy tärkeäksi ja jos vastaa viesteihin, tekeytyy vähemmän tärkeäksi. Entä jos vastaa viesteihin heti? Silloin on todella vähän tärkeä, tuskin ollenkaan ja ehkä jopa tarpeeton. Jos malttaa venyttää vastaamista pari päivää, on tärkeähkö ja saattaa olla merkityksellinen.
Piiloviestintää!

Lunta ja ötököitä

Jos olisin tiennyt mihin olin ryhtymässä, olisin ryhtynyt sittenkin. Infernaalinen lumentulo johtaa poikkeuksetta lumikolaamiseen ja yllytyshullaantunut kun olen, väitin tietenkin ettei minulla mene juuri pariakymmentä minuuttia pidempään kun koko pihan siivoan ylimääräisestä lumesta.
Muutama ensimmäinen kolallinen oli hauskaa, seuraavat viisi jo harmittivat ja loput sata olivat yhtä tuskaa. Ei voi tällainen lyhyenläntä ymmärtää että lumen puskeminen yli puolitoistametriseen kasaan on vaikeaa, jollei jopa mahdotonta. Ja vaikka kuinka yrittäisi ottaa vauhtia ja astua kinoksen päälle, ei lopputulos ole kuin paljon lunta saappaissa. Se lumi nimittäin upotti. Ja upottikin syvästi.
Illalla tuli uni jokseenkin vaivatta. Ja päänsärky.

Välikommentti

Tiedän toki että kaikki olisivat halunneet kommentoida ("ihana biisi", "mukaansatempaava") eilistä biisivalintaani, mutta syystä jota en tiedä, kommenttilinkki puuttui kokonaan. Ehkä se johtuu tästä iloisenvihreästä nurmesta, joka saa ruohonleikkurikänsäni jopa syyhyämään.
Onneksi on lumikola jolla voin raivata uraa.

En muista enää mikä otti pattiin hetki sitten, mutta rankaisin itseäni syömällä rajusti yli tarpeideni. Nyt ovat tarpeet toisenlaiset, sillä vatsan ahdistus alkaa helpottaa. Epäloogisuuteni hämmästyttää itseänikin, mutta ehkä alitajuisesti kuvittelin siirtäväni v*tutuksen toisille koska muuthan hiljalleen turpoavaa minua joutuvat näkemään.
Totta puhuen, harmittaa.

Pitäisi ja pitäisi. Kaikenlaista.

Pukkausta

Kansanedustaja Alatalokin tuossa kuuluu laulavan.

Tuli kevät

Mustaa rakastaneille pettymys, mutta minusta viheriä nurmi sopii mielentilaan. Säädin siis rikki mennyttä templatea ja latasin jostain tällaisen.
Ihan kuin aina paistais aurinko!

Sana maanantaiksi

Se on hei taas! Rankka työviikko ei pettänyt tälläkään kertaa odotuksiani, vaan sain pyörähdellä petivaatteissani tunnin jos toisenkin ennen unenomaisen horteen saapumista. Aamulla heräämistä jäljitellessäni olo oli sekä viluinen että kuumottava, joten johtopäättelen nerokkaasti kärsiväni jos en menopaussista niin ainakin sisäisen lämmönsäästelyjärjestelmän epäsuhdasta.
Enkä muutenkaan ole vielä menopaussin kohderyhmässä. Enhän!

Nukahtamisesta heräämiseen; eilinen aamu tuntui muita aamuja huomattavasti jännittävämmältä kun totesin etten kykene kiertämään ylävartaloani oikealle. Jännitys suorastaan kohosi kolmanteen potenssiin kun aamuvessassa yritin tavoittaa peräpeiliäni. Onneksi vieressä oli amme johon saatoin nojata kummallisesti ja onneksi lavuaarikin on sijoitettu niin jännittävästi että sain iloiseksi lopuksi kammettua itseni pois ammeennojalta.
Lumitöiden jälkeen iltasella selkälukko saatiin onneksi naksautettua pois. Snap, crackle ja pop.

Jos vain tänä iltana alkaa sellainen lumisade mitä meteorologi Takala on luvannut, hypähtelen ilosta. Lumenajo on niin rentouttavaa puuhaa, etten malta olla.
Minulla on todella hyvä lumityökalu.