Olen niin pop

Arvostan itseäni erityisen paljon niissä tilanteissa kun saan puolustaa omaa reviiriäni (ja pesuettani) hyökkääjää vastaan. Osaan niin hillityn hallitusti kammeta keskustelun haluamaani suuntaan sanomatta juuri mitään.
Eräs opettaja halusi iltasella keskustella kanssani ipanan toiminnasta oppitunnin aikana. Opettaja ei ehkä osannut huomioida, että

1. minä en ollut paikalla, en tiedä mitä oikeasti tapahtui
2. koska en ollut paikalla, en aio myöskään antaa synninpäästöä opettajalle
3. koska en ollut paikalla, en aio rangaista ipanaa
4. olen opettanut ipanalle että kaikista ei tarvitse pitää, mutta kaikkien kanssa pitää yrittää tulla toimeen
5. tiesin opettajan uhanneen käytösnumeron alentamisella, mikä tilanteeseen nähden oli täysin epäasiallista käytöstä
6. tiesin opettajan myös käyttäneen tiettyjä muita kyseenalaisia ilmauksia, joilla hän yritti saada ipanan "kuriin ja nuhteeseen"
7. koska kyseessä ei ole häirikkölapsi, keskustelu asiasta käydään ipanan, luokanvalvojan ja ko. opettajan kesken. Etenkin kun tiedän että opettajalla on ongelmia myös muissa luokissaan.

Kerroin kaiken yllämainitun kyseiselle opettajalle. Minulle on ihan turha soitella illalla liki tunnin puhelua, jonka ainoa tarkoitus on saada minut käännettyä opettajan näkökannalle ja säälin kerjääminen.

Vähänkö olin reilu?

Madde ja ihahhahaa

Minusta on aina ilahduttava nähdä kuinka iltapäivälehdistö antaa kuvan kertoa enemmän kuin sanasen. Kylläpä onkin onnistuttu löytämään vähemmän edustava kuva salarakkaasta! Kun jutussa vielä journalisminomaisesti tiedustellaan "olisitko sinä pettänyt Madeleinea?", on valinta ihan selvä. Kukapa nättiä tyttöä pettäisi, pitää olla vihainen sille toiselle.

Lähde: Iltasanomat (linkki)

Galopp!

Totta ja sitä toista

Jossain (enpä jaksa muistaa, pahoittelen lähteen puuttumista) mietittiin, että mikä on blogien totuusarvo ja minkä verran blogissa kirjoitettuun voi luottaa. Joku piti ihan mahdottomana ajatuksena sitä että ylipäätään blogimaailma olisi jotain muuta kuin ihan silkkaa faktaa ja 0% pötyä (jollei asiasta erikseen mainita). No, yllättykää jos haluatte, mutta minä en pysty vilpittömästi väittämään etteikö aivosumuani kirjalliseen muotoon vääntäessäni sattuisi mukaan myös ylimääräistä glamouria. Totuudesta toki lähden kirjoittaessani liikkeelle, mutta kun sanoja sopivasti kiertää, on vastaanottaja vaaravyöhykkeellä oman tulkintansa kanssa.
Eri asia onko yllämietitty totta vai jaadajaadaa.

Pähkinänälkään erehdyin hankkimaan (ihan itte ostin, ei ole sponsorisuhdetta) Pirkan pistaasipähkinöitä. Olenko niitä nyt kymmenkunta jaksanut syömäkelpoiseksi kuoria ja pari sormenkärkeä on jo kipeänä. Kynsikin lohjennut. Kun kuoret ovat niin jumissa ettei ilman apuvälinettä tunnu pärjäävän. Enkä tiedä olisiko paras apuväline leka.
Enpähän ylensyö. Enkä todellakaan osta enää ikinä.

Päähän sattuu liian myöhään valvottu ilta.

Kevät, vaikka väkisin

Ennenkuin kehun omaa lihasmassaani, täytyy antaa aplodit Jutta G:lle! Taputapu! Juuri nyt virallisesta nestehukasta kärsivänä, voin vain yrittää kuvitella miltä nesteettömään tilaan pyrkiminen saattoi kisaajasta ultimatea tavoitellessaan tuntua. Olen joskus "mukatosissani" ajatellut että lavalle itsekin, mutta laiskalla on parhaat päiväunet. Mikään ei silti estä minua kuvittelemasta.
Omakehu: tiukka takareisi ja valtava hauberi.

Tuhkatiedotteissa uutiskynnyksen ylittävät ne matkaajat, jotka voivat viestiä saaneensa viimeisen vuokra-auton, viimeisen laivahyvin, viimeisen lennon ennen ilmatilan sulkua ja viimeisen tiesminkä. Hyvä se on että kotimatka jollain tavalla järjestyy.
Vähän pelkään sitä riskimatriisia, jossa lentoyhtiön talouden alamäki luokitellaan haastavammaksi kuin mahdollisesti pari tuhkavaurion takia putoavaa lentokonetta.

Mopohinku iskee, kun aurinko lämmittää. Täytyy kasvattaa pidemmät jalat että yltää maahan.
En uskaltanut kokeilla mp-takkiani. Kypärää sentään katsoin jo sillä silmällä.

Takaisin bisneksessä

Lamaannuksesta toivuttuani palajan taas vokaalien ja konsonanttien pariin. Tai en voi sanoa lamaannuksen olevan jo poissa, mutta pystyn elämään sen kanssa. Jos sanon että en halua kertoa asiasta, joku vänkää että "kerro vaan", mutta jos sanon etten halua puhua asiasta, kukaan ei sano "puhu vaan". En puhu "teistä" vaan muista.
Käytän jälkimmäistä metodia.

Naapurimaan taksihierarkia ihmetyttää. Hotellin edessä kyytejä saivat ne kuskit, joiden autossa oli virallisia tarroja mutta tarraton (ja puhdas) taksi jäi vaille kuljetettavia. Odotin vähintään käsirysyä kuskien kesken, kun toisen nenän vierestä napattiin asiakas, mutta ilmeisesti kuljettajilla on oma arvojärjestyksensä.
No, ei kyllä aidosti kiinnosta, tärkeintä oli ettei minua ajatettu harhaan. Ja etten joutunut odottamaan.

Sisäinen kauneuteni on todistettu taas vääräksi. Nättiyteni ryppy huomattiin verikokeessa, joka kertoi että jokin sisäelimistäni saattaa voida huonosti.
Toivottavasti en joudu kauneusleikkaukseen.

Kortti, nenä ja naama

Tuhannesti harmittaa. Kameran muistikortin kuvat ovat menetettyjen joukossa. Onneksi en muista mitä kullanarvoisia laukaisuja olen onnistunut tallentamaan.
Tabula rasa jne.

More To Loven Peppi on käynyt teettämässä nosejobin. Hämmästyttävän hyvin muistan oman vastaavan operaationi (tai niitähän oli kaksi, kun jostain syystä kaksi toimenpidettä samalla kertaa ei onnistunut); muistan nenässä killuvat pitkät puudutusneulat aamuisin (juu, olin niin epätoivoinen tapaus että minua hoidettiin viikon ajan, kummallakin kerralla) ja nenähuuhtelut. Jossain vaiheessa puudutus jätettiin tekemättä, koska nenän sisus oli jo niin turta. Itse leikkaus tuntui kuin omenaporalla olisi kairattu rustoja ja kallon luita, muistan krunks-äänet ja muistan paikallispuudutettuna pohtineeni lääkärille josko isojakin paloja lähti.
Näin vuosia jälkikäteen vannon että hengittäminen on helpompaa ja etten koskaan tule enää missään olosuhteissa suostumaan punkteerattavaksi.

Ymmärrän hyvin harmittoman Tiinan huolen. Näytän petolinnun peräsimelta ihan jokaisena päivän hetkenä, myös silloin kun katson peiliin mutta erityisesti kun olen valokuvalaitteen kohteena. Erehdyin nimittäin hetki sitten leikkimään kameran kanssa ja luulin että saan kerrankin otettua kohtuullisen edustuskelpoisen kuvan itsestäni. Hahahaa, miten onkaan mahdollista erehtyä näin pahasti?! Kamera suurensi nenäni jumppapalloksi ja tuplaleukani potenssiin viisi, ainakin.
Ihme että minulla on Mies. Olen ehkä sisäisesti kaunis - ainakin taannoinen gyne kehui että *mättimeni on nätti sisältä. Se oli aika kiusallista.

Keskiviikko

Huippuhyvää palvelua jossain kampaamotarvikekaupassa. Tervehdyksen jälkeen sain olla ihan rauhassa koko liikkeessä. Hyvin itsekseni.
En olisikaan ostanut mitään.

En aina edes itse jaksa ymmärtää kuinka kovasti tympeä olo tulee kun pitää väkisin ostaa merkkipäivälahjaa jollekulle ipanoiden kavereista. Kympin kohdalla menee minun kipurajani, saatan vähän enemmän maksaa mutta silloin mietin jo hyötysuhdetta ja toivon että juhlapaikassa on hyvät tai jopa erinomaiset eväät.

Sampolan kirjaston aulasta löysin "tuo tullessas, vie mennessäs" -kirjakärryn. Ohimennessäni sormiini jäi Patrick Bairin "Silmät kiinni ja suu auki" -niminen opus kultaiselta 60-luvulta. Luulin ensin ettei trilleri -merkitty kirja ole kummoinenkaan mutta eilisiltana tuskin kykenin lukemista lopettamaan saati mielikuvitukseltani nukahtamaan.
Way to go, Patrick!

Ipanoista isompi särki kameran.

Back on track

Heippagudaa! Ei ollut erityisen munakas pääsiäinen mutta vastaavasti enemmän nukuin.

Elokuvarintamalla meni mukavasti, näin kaksi dvd-tallennetta, joista toinen sakkasi pahasti ja toisen takia jaksoin valvoa yömyöhään, melkein aamutuimaan. Siitä saattoikin olla vuosi tai pari kun edellisen kerran vuokrasin filmejä (on niin ihanaa kutsua levyjä vilmeiksi, se on niin rahvaanomaista). Karkkilaareistakin taisin kouraista, sillä vatsani huusi hoosiannaa tai muuta epätoivoista kaiken sen mättämisen jälkeen (ja osin myös aikana).
Jottei neljäpäiväinen viikonloppuni olisi pelkkää sohvaperunointia ollut, väitän käyneeni myös näyttelyissä - lelu-, jääkiekko-, kenkä-, karhu- ja innovaatio-. Söin myös pullaa.

Koska olen kosmopoliitti (hah!), minulla on ongelma. Olen antanut muotiblogien kertoa minulle että luppoaika naapurimaan pääkaupungissa pitää käyttää shoppailuun. Ongelmani ydin on eksyminen. Viimeksi vastaavalla reissulla menin valtavan kaupan yhdestä ovesta sisään, vaelsin kerroksissa ja tulin ulos toisesta ovesta - ja olin eksyksissä.
Ehkä hukka on luontainen olotilani. Ja myöhä.

Tänään ilahdun siitä että 120 km/h -rajoitukset palaavat. Saavat pikkukivet ja nastat paremman vauhdin ja kierteen ennenkuin iloisesti kopsahtavat pikkuautoni etulasiin.
Onneksi on vakuutusyhtiö.

Laki ja pykälä

Olen viime aikoina kovastikin pohtinut mopoautoja. Ne häiritsevät minua suunnattomasti. En pidä siitä että oikean liikenteen joukossa seikkailee leikkiautoja, joiden kuljettajat eivät ymmärrä syyn ja seurauksen lakia. Jotten turhaan olisi arvoisaa aikaani mietintään käyttänyt, päädyin loistaviin lopputuloksiin. Eli lakia säätävät elimet, ottakaa rohkeasti onkeenne ja julistakaa:

- mopoautoilijoille kypäräpakko - tällä keinolla jää varmasti muutama mopoauto hankkimatta.
- mopoautoilijoille ajokortti inssiajoineen - tälläkin keinolla jää varmasti muutama mopoauto hankkimatta.
- mopoautojen katolle varoituskolmiot - tälläkin keinolla saattaa jäädä muutama mopoauto hankkimatta.

Eikä tämä ole aprillipila. Olen todellakin miettinyt. Ja em. mieltä.

Nyt kun henkilökohtainen laskisankkoni on tyhjennetty, palaan normiarkeeni ja valitan päänsärystä. Päätäni puristaa kummallisesti, lonkkaa särkee ja taitaa kuulokin olla heikentymään päin (no ei ole mutta oli kirjoitettava kun kynä käski).
Vain otettu lääke närästää.

Tänään aion inhota kaupassakäyntiä. Eilenkin se jo puistatti. En taida kestää ihmisten hamstrausintoa, yhden ainoan päivän takia. Se pyrkii tarttumaan itseenikin. Jauheliha oli eilen pakattu jumboperhepakkauksiin, mitä pe*elettä minä kilolla tekisin? Kokkaan koko pääsiäisen vai?
Suunnittelen reitin etukäteen enkä vie tyhjiä pulloja.

Riman alitus

No hahhahahaa, kylläpä Aamulehti on keksinyt vallan hupaisan jekun. Tuskin maltan odottaa että lopetan nauramisen.
En voisi juurikaan olla tympääntyneempi.

edit. etusivu on näemmä nyt korjattu, huvituttavan aprillipilan osoite on tässä.