Lykky

Kun oikein kovasti yrittää ja silti epäonnistuu, tulee harmitus. Ja kun lopulta onnistuu, tulee lykästys.
Minua lykästi kun jaksoin tunnin ajan soittaa uudestaan ja uudestaan ja uudestaan, sillä palveluntarjoajan puhelinlinja ei osannut jonotuttaa. Jospa tästä lykystä sitten riittäisi vähän pidemmäksikin aikaa onnea.

Koska olen itseriittoinen ja älyttömän vahva, kasasin ihan itsekseni vanhan massiivisesta puusta nakerretun ruokapöydän taas käyttökuntoon. Harmillisesti vain minun mittani jäi vajaaksi enkä saanut kalustetta horisontaaliin vaan se jäi tököttämään ikävästi vertikaaliin.
Pyytänen apua, kunhan kiireiltäni kerkiän.

Ties monettako päivää sormeni palelevat. Taidan niistää nenän.

Itkisinkö onnesta

Minua ei voinut vähempää kiinnostaa naurun pidättäminen kun silmiini sattui tuo blogilistan haetuimmat, tuossa ihan oikealla, huomaattekos? Selittämisestä tämä juttu ei kyllä parane, joten ehkä on syytä lopettaa tähän ja antaa minun vain naureskella selittämätöntä hauskuutta ihan omassa rauhassani. Tutkimattomia ovat aivosolujeni tiet.
Päivän vinkki: Jos jotain tahtoo väkisin löytää, kannattaa käyttää kirjanmerkkejä tai niitä blogilistan suosikit -leimoja.

Koska hymyhuuleni tuntuu olevan jatkuvassa (hallitsemattomassa) virneessä, tunnustan että eilen vasta hymyilyttikin. Mies oli ostanut koko rahalla tekniikkaa ja kun sitä tekniikkaa puskin pitkin maita ja mantuja menemään, oli olo kuin suurenkin maan omistajalla! Lisäksi sain vilkkuvalot (toiseen) kulkuvälineeseeni!
Tänään pusken ihan varmasti lisää.

Erehdyin lupautumaan erääseen tapahtumaan josta en ole lainkaan innoissani, päinvastoin jopa. Lupauduin myös laupiaasti hankkimaan liput sinne. Onnelliseksi minut teki se havainto, että liput ovat ihan loppu! Ei ensimmäistäkään enää jäljellä! Suuri ilo niin järjestelijälle kuin erityisesti minulle!
Onnentyttö!
[ja taas korjaan itseäni.. lippuja olikin.. argh. Keikkaraporttia pukkaa.]

Uneton eläintarhassa

Kun aikani valitin juoksuhousujen puutteesta, on nyt syytä lopettaa sillä hankkiuduin ihan oikean urheilukaupan alehyllyille ja löysin etsimäni yli puolikkaan alennuksella. Ennenkuin ehdin henkeä vetää, kerron myös että totuus "rikoo on riskillä ruma" on totisesti fakta. Näytän vähintään bulgarialaiselta kuulantyöntäjältä. Jota iloa tulen jakamaan myös lähimaastossa, sillä olen vakavalla mielellä aikeissa sännätä juoksulle.
Jos nyt ensin yhden tolpanvälin pinkoisin.

Mies ihana yllätti minut kovalla paketilla! Oli mopokauppareissullaan osunut sellaiseen kohtaan, josta yltää mukavasti aurinkolasilaatikkoon ja päätti että sellaiset minulta vielä puuttuu. Ja kuinka hyvin muistikaan naamani mallin - rillit sopivat naurettavaan naamaani melko täydellisesti. Olen niin oih!
Tuosta hyvästä Mies saa. Ostaa nurmenleikkaajankin!

Muutamana viime yönä olen kärsinyt liian kapeasta pedistä. Ipanoista pienempi on nähnyt unitokkurassaan ties mitä eläimiä juoksentelemassa huoneessaan, josta johtuen hän tietenkin valtaa minun punkkani. Viime yönä kanoja, edellisenä yönä koiran ja elefantin. Huoh. Jos ei päänsisäinen eläintarha kohta sulje oviaan tai korota lippujen hintoja, minä näen harhoja ihan päiväsaikaan.
Univelkaa on kansantaloudellisesti ajatellen jokseenkin liikaa.

Tänä aamuna paleli. Sormet kohmeessa vieläkin.

Sade, sitä kukkasetkin kaipaa

Joskus saattaa tuntua siltä, että olen jäänyt vaille älyllistä kasvatusta. Tai sitten sitä on tullut niin paljon liikaa, ettei vain kykene normisuorituksiin. Ipanat miettivät taannoin, jotta voiko miehen nimi olla Armi, johon tietävänä toki valistin että ei voi mutta on tietty olemassa ulkomainen miesnimi "Armin" kuten sillä mäkihyppäjäällä, joka oli Armin Schwarzenegger.
Pitkään ja hartaasti nauroin silloin, kun ymmärsin sekoittavani Armin Weissflogin ja Arnold Schwarzeneggerin. feikkiedit: Ja nyt kun tarkemmin mietin niin kyseessähän oli Armin Kogler eikä Jens Weissflog. *huutonaurua*
Ehkä helle on minulle vähän liikaa.

Koska huono huumorini näin yllättävästi putkahti ilmoille, linkitän sen mitä eilen en tohtinut (ole hyvä, Tiina!). Mitäpä tässä enää menetettävää. Kyseessä on voimailuaiheinen Pakkotoisto -sivusto ja siellä ketju nimeltä Ulkonäkösi vahvuudet ja heikkoudet? En voi sille mitään, että sivulla 22 esitetty kuva ja siihen kommentiksi liitetty tilannekuvaus saavat minut hillittömään tilaan.
Ehkä se on se omakohtainen kokemus. Tai jospa sittenkin tämä helle?

Minusta on valloittavaa seurailla ihmisten uimarantakäyttäytymistä. Tai ei niinkään käyttäytymistä vaan heidän pakaroitansa, mikä on ihan eri asia. Koska minulla on ongelmia oman rantaolemukseni kanssa, käytän samaa ylikriittistä silmääni myös viihdyttääkseni itseäni arvioimalla muita (päänsisäisesti vain, mutta uskallan sentään tunnustaa vinoutumani). On niin paljon olemattomia pakaroita (ei lihasta, vain pelkkä poimu tai rykelmä poimuja) ja on niin paljon melkein polvitaipeessa roikkuvia pakaroiden alareunoja!
Minä en välttämättä haluaisi olla tietoinen kenenkään pakaroista. Ihan tosi. Ne olisi hyvä peittää kauttaaltaan niin etten joutuisi väkisin silmittelemään.
Syytän edelleen hellettä.

Ulkona näyttää sateelta, ehkä minulla toivoa päästä eroon tästä aivokäyräni alamäestä.

Varovasti siellä vedessä

Onko pahasti sanottu, jos erehdyn kaupassa ihmettelemään huonoa ilmastointia ("niin, koska sitä ei ole, mutta ei kannata valittaa kun kerrankin on lämmin") ja totean että ei olla ennenkään juuri sisätiloissa paleltu? Voi jöffef, luulisi myös että Lempäälän ostoshelvetti olisi tällä kelillä vähintään taivas, koska rakennelma on kohtuullisen uusi ja kokonaisedullisesti rakennettu. Mutta ei, sielläkään ei sisätiloissa juuri raikasta ilmaa ole, joten ehkäpä se rakentamiskustannusten kokonaisedullisuus pissaakin nilkkaan.
Ja luulisipa myös että urheiluosaston myyjä tietää mitä juoksutrikoilla tarkoitetaan? Ne eivät ole liehuvat suorat housut, eivätkä ne imeydy iholle kun ne laittaa jalkaan jos kangasta on polven kohdalla noin kymmenen ylimääräistä senttiä (vaikka myyjä näin väittikin, buahahahahaa, tyhmä poika!). Voitaneen päätellä, että saatoin jättää hankkimatta. Siitä liikkeestä.

Minä näen itseni laukkaamassa gasellin lailla. Siksi juoksutrikoot. Ja nimenomaan 3/4-mittaiset sillä näen sieluni silmin myös raitaiset polvisukat jalassani. Musta-keltaraitaiset. Miksi pitää tylsää kun voi koko rahalla rietastella?

Tekemättömien töiden lista katoaa lähes olemattomiin kun sen peittää jollain toisella vapaasti valittavalla paperilla.

Koska koostumuksestani vähintäänkin monta prosenttia on huonoa huumoria, on pakko linkittää eräälle ajoittain seuraamalleni keskustelupalstalle. Eivaan, ei pysty, oletan että vain minä röhähdän nauramaan eräässä kohdin. Hallitsemattomasti.

Halvalla menee mutta

Ihanan edullista.

Rysä

Pakko se oli periksi auringolle antaa ja huolia lyhyemmät lahkeet ylleen. Suureksi jääneet farmarit kokivat kohtalonsa ja ovat nyt yli polven (ali polven?) mittaiset. Toimivat sopivasti eikä minua jaksanut haitata merkittävän laajojen betonipohkeitteni visuaalinen härö. Eikä kalmanvalkoisen ihoni aiheuttama ylivalotus. Mutta rysäpöksyt ovat hyvää paremmat.
Siis, yli polven mittainen housunpuntti on polven yllä vai alla? Kummasta suunnasta katsotaan?

Vastaavasti vaikeampi oli leikata ylimittaan kasvanutta pihanurmea. Erityisen huolella valittu kevätlannos on saanut aikaan hillitöntä kasvua eikä sille kasvulle näy loppua ensinkään. Heti kun pääsen nurmen loppuun louskuteltua työnnettävällä koneellani, joudun aloittamaan pisteestä A taas uudelleen. Olen ikiliikkuja tai oravanpyörässä.
Kämmeniin sattuu liiallinen puskeminen. Mutta moottoroitua konetta en hanki, jollen päällä istuskeltavaa saa.

Vaikkei olekaan lomasesonki vielä osaltani loppunut (saati alkanut), mietin jo tulevan vuoden päänmenoja. Olen aikeissa ihan lentomatkustaa! Ottaa ipanat mukaan ja tuttujakin vielä. Kyllä nyt jo tiedän että sukanvarren pitää venyä melkomoiseen, mutta mikäpä suunnitellessa. Vahingossa voi vaikka toteutuakin.
Jolly good!

Shop-a-holic

Silloin harvoin kun oikein sille päälle satun ja alkaa tehdä mieli ihan vimmatusti, on kaiken mentävä putkeen. Nyt ei mene. Vajaa kaksi viikkoa sitten tilasin nimeltä mainitsemattomasta verkkokaupasta laitteen, jolle toimitusaikaa luvattiin alle tämän kuluneen kahden viikon verran ja nyt kun satuin kurkkaamaan toimitusaikaa, oli skaalaa laajennettu jo viiteen viikkoon. Menojalkaa on vipattanut jo niin pitkään että suorastaan saatoin ärsyyntyä ja ryhdyin guugeltamaan ympäri verkkoviidakkoa löytääkseni vähintään yhtä edullisen laitteen jostain toisaalta. Arvauksia varmasti satelee, mutta oikea vastaus on ettei löydy. Ulkomaasta tilaamalla hinta ei laske, enkä tohtisi toisenlaiseen vastaavaan masiinaan langeta. Kun se hinta.
Jotta pääsen mielihaluani toteuttamaan, tarvitsen laitteen. Nyt pitää vain päättää haluanko masiinan heti toiselta toimijalta (hinta +15%) vai odotanko pitkät 5 viikkoa ja saatan sittenkin jäädä ilman.

Kommentoin välittömästi itse itseäni. Hajustin pitkät tuolle nimeltämainitsemattomalle verkkokaupalle, koska löysin toisen koneeni noutomatkan päästä, vain hitusen suuremmalla, hyväksyttävissä olevalla hinnalla.

Ikeaankin sain tuupattua seteleitäni. Onnistuneesti shoppailin varastohyllyn viimeisen kappaleen erityisen tarpeellista ja laajasti tilaa vievää kalustetta. Oli onni ja lykky että päätin käyttää arvokasta sunnuntaitani moiseen. Maanantaina ja tiistaina ja ties kuinka pitkään siitäkin eteenpäin olisi tarjolla ollut vain ei-oota ja kärsivällisyyttä vaativaa toimitusaikaa.
Hauskaa reissussa tietenkin oli se, että liike olettaa hennon ja voimattoman naishenkilön nostelevan ihan itse auton kyytiin jättimäisiä laatikoita, jotka painavat ainakin tuhannen. Vielä hauskemmalta tuntui, kun hetken pähkittyäni sitten todellakin otin ja nostin jättilaatikot. Mitäpä sitä ei hentoinen naikkonen tekisi. Apua ei ainakaan pyytäisi. Eikä jäisi silti pulaan.

Kun nyt ostaminen tuntuu olevan kaiken a, o ja suola, jatkan aiheesta. Toisella kertaa.