Musiikkitoteama

Vanhemmiten tuppaa allekirjoittaneen pää pehmenemään tai ainakin kyky ja mahdollisuus jättää hellan levy päälle vahingossa on lisääntynyt merkittävästi viimeisen parin viikon aikana. Korvien väliin ei enää kykene tuputtamaan aggressiivista tykitystä (eikä pysty enää moshaamaan, liian kliininen tukka) vaan on ihan pakko hemmotella itseään vaikka tällä (linkki Youtubeen; Melissa Horn, Långa nätter).
Koska olin kalkkis jo nuorena (paitsi että todellakin olin mahdottoman nuori 70-luvulla, mikä tuntuu epätoivoiselta ajatukselta), rrrrakastin hurrrjasti vanhaa Kissiä! Nimenomaan wanhaa Pusua (viitaten aikaan ennen 80-lukua), eikä minulla muita suosikkeja tainnut tuolloin ollakaan. Noh, Popeda tietty, joka kolahtaa valitettavan hyvin edelleenkin. Enkä aio kieltää viehtymistäni Deep Purpleen. Oh, ah ja uhhhuh, mitä aarteita Spotify ja Youtube tarjoavatkaan! Onnenpäiväkö tästä tulikin vaikka aamusta potutti?

Olen pettynyt lumeen. Odotin enemmän. Illalla näytti hetken aikaa lupaavalta, mutta en kuvittele tänään edes luovani lunta, sillä elän siinä uskossa että mokoma sulaa tiehensä ihan itsekseen. Että saan grillin ja kesäroinat kerättyä pois pihasta ennen sen oikean talven tuloa. Ehkä pakkaan ruohonleikkurinkin pois.
Mopedillekin täytyisi tehdä jotain, se näyttää surulliselta.

Tein poikkeavaa. Varasin ajan kampaajalle vaikka reuhkani ei vielä ole ylikasvanut. En vain pidä nykyisestä muodostansa, joka näyttää siltä että toinen puoli on jäänyt käsittelemättä. Joka toki on tarkoituksellista, mutta näyttää päässäni hölmöltä. Vaikka voi olla niinkin että tukka näyttää hyvältä mutta minun pääni näyttää kehossani hölmöltä.
Voin olla vähän hölmö, mutta muuten vakaa.

Tyyny hyvin

Sosiaalisen elämäni kuivettuminen ei kiinnosta, mutta saatan sen sijaan mainita sanasen tai kaksi minulle ah niin tärkeästä asiasta. Kyseessä on tyyny -niminen hyödyke, jonka arvo on kasvanut merkittävästi sen jälkeen kun sijoitin aavistuksen verran rahaa kahteen uuteen sellaiseen.
Havaintoja ja huomioita menneiltä viikoilta:
Olen menettänyt kykyni aamupäänsärkyyn.
Miehen tyyny ei tuoksu niin Mieheltä enää.
Unen laatu on kohonnut potenssiin x.
Joka ilta yllätyn yhtä iloisesti kun painan pääni tyynyyn, joka tuntuu kietovan pääni pehmeään pakettiin.
Vanha peitto, vanha sänky ja vanha makuuhuone tuntuvat nekin upouusilta.
Nukahtaminen naurattaa.
14 euron sijoitus kantaa hedelmää vielä pitkään. Ehkä olen nyt ymmärtänyt, että tyyny ei ole ikuinen, vaan vaihtaminen kannattaa. Seuraavaksi ostan uuden hammasharjan?

Ehkä mainitsen sosiaalisesta elämästäni (lupauksestani huolimatta) sen verran, että kaikki tietäisivät missä mennään. Olen no-life, luuseri ja epätoivottu henkilö. Facebook -statukseni ei päivity, ns. ystäväni eivät kontaktoi enkä ole saanut kaverikutsuja ikiaikoihin. Minulle ei anneta mahdollisuutta kieltäytyä juhlista, kekkereistä tai kinkereistä - erään kerran jo luulin tulleeni kutsutuksi mutta tapahtuma poistui FB-etusivultani melko nopeasti. Blogini päivittyy harvakseltaan, jos ollenkaan ja jos jonkinlainen päivitys näppäimistöltä karkaa, on kyseessä erhe, virhe tai satunnainen oikosulku. Naapurille olen velkaa muutaman euron eikä kukaan ole kutsumatta (saati kutsuttuna) koputellut ulko-ovea naismuistiin. Kaikki kaksi oven pieleen naulaamaani kolkutinta pysyvät toimintakuntoisina vain siksi, että ilahdutan itseäni ajoittain kilkuttelemalla niitä itsekseni kotiintullessa (kortteli raikaa kun kunnolla paukutan menemään, kuulevat naapuritkin että meidän kolkuttimissa ei ole vikaa).
Ehkäpä ryhdynkin alter egoksi ja yllätän itseni olemalla joku muu. Huijaan itseäni ja kompastun omaan oveluuteeni.

Kehossani on valtava määrä palelua.