Keho, puhelin ja muna

Farkkujen suurkuluttajana (sekä kuvaannollisesti että ihan aidosti) olen kovasti huolestunut siitä, että Sokoksen vartalotyyppipaljastin ei sisällä vartaloa nimeltä kakkosnelonen. Huomatkaa toki, että em. sivuston ydin on tarjota kullekin keholle erinomaisin housu. Minä tosin lähestyin asiaa innolla saadakseni viimein tietää mikä minun kehoni ydinmuoto on, mutta petyin. Kunnes ymmärsin olevani se kakkosnelonen. Kts. visualisaatio (kuvan laatu voi hämätä lukijaa luulemaan, että kyseessä olisi Canon EOS 550D:llä Vilan sovituskopissa napsaistu kuva allekirjoittaneesta, mikä todeksi on tässä tunnustettava. Näin siis on!).



http://www.sokos.fi/

 
Olen pahoillani kuvien sijainnista. Tuntuvat elävän omaa elämäänsä. Mikä toki on mukavaa, mutta aiheuttaa ummetusta kaikenlaisia vaivoja. Tiedä sitten onko umme jokin vaiva kakkosnelosuuteni perimmäinen syy.

Eräässäkin palaverissa istuneena, olen päätynyt pohtimaan. Usein tuppaa käymään niin, että vain harva ja valittu pääsee ihan neuvottelutilaan asti ja osa kutsutuista joutuu kinkereihin puhelimen välityksellä. Palaverihuoneen pöydällä on teknisesti vallan erikoinen laite, se puhelinneuvottelukone, jossa on kaiuttimet ja näppäiltävät numerot. Siitä kuuluu ääni ja siihen voi puhua käyttämättä luuria. Eniten toki ihmetyttää kaikki, mutta minkä pirun ohjesäännön mukaan puhelimen päässä olevalle henkilölle puhuttaessa tuijotetaan sitä puhelinneuvottelukonetta?

Eikö samalla vaivalla voisi tuijottaa kattoon/lattiaan tai ehkä virnuilla läsnäolijoille, nyökytellä tai kieputtaa silmiään?

Nyt kun minäkuva ja työminä on käsitelty, siirryn noudattamaan hetkeksi antihiilihydraattista ruokavaliotani. Aion hetken aikaa olla ihan kolmin kahden kananmunani kanssa ja miettiä millä tekosyyllä jalkautuisin lähikaupan karkkihyllylle.

ps. otsikointi on parasta aina.