Hottis vai nou?

Mainontaa väkisin seuranneena (ja olen tainnut muutaman tv-ohjelmankin nähdä) tuntuu trendinä olevan "seksikkyys". Melkein keinolla millä hyvänsä pitää olla seksikäs, hot tai ainakin cool. Amerikan mantereelta sysätyissä ihmisenmuutosohjelmissa tavoite on poikkeuksetta tehdä taviksesta sexy. Voi ihme, minä en nimittäin tajua moista! Mitä se lopulta tarkoittaa - pitääkö olla sillä lailla seksikäs, että vastaantulijaa kuumottaa? Vai pitää tuntea itsensä seksikkääksi, että ihan itseä kokoajan hornii? Mitä se kovasti tavoiteltu seksikkyys on? Jos rintavaon vilauttelu on pop, miksi persvako ei ole saanut yhtäläistä asemaa? Vako kuin vako.
Ja onko se ultimate-sexyä että muutosohjelman uhrilta poistetaan omat kohtuullisesti suuhun mahtuvat hampaat ja korvataan ne laminaateilla? Meillä on laminaattia lastenhuoneiden lattiassa. Sitten kun muutosuhri vanhenee, eikä kykene taloudellisessa nolla-asemassaan ylläpitämään laminaattejansa tai botox-rypyttömyyttään, on tuloksena vampyyri (tietenkin siksi, että ne omat hampaat hiottiin piikeiksi jotta laminaatti mahtuisi suuhun). Amerikkalainen yhteiskunta ei todellakaan tuota joskus-niin-seksikkääksi-stailattua ihmistä enää auta.
Minä kannatan muutosvastarintaa.

Satuinpa tuossa eräänä kauniina päivänä polkaisemaan autoni kaasupolkimella sellaista haipakkaa, että vastaantuleva viranomainen minut punaisella valollaan tahtoi pysäyttää. Hiukan pehmeämpi penkki olisi viranomaisen pakettiautossa olla. Valitettavan monella satasella minun pitää viranomaisen ja valtion kassaa muistaa, mutta hauskinta tapahtuneessa oli se, että ajoneuvoni tieliikennekelpoisuus oli miinuksella. Tai mikä kenenkin mielestä hauskaa kulloinkin on.
Näin jälkikäteen on kiva vilkutella parin viikon ruokarahoille. Täältä etäältä. Vähän nälkäisenä.

Jos viimeinen migreenitabletti sinkoutuu aivastuksen voimalla suusta lattialle, onko vaihtoehtoja?