Muistaakseni minua ärsytti jokin niin kovin, että siitä olisi ollut syytä jotain virkkoa mutta muistini ei nyt vain kykene palauttamaan mieleeni mitä mietin. Ehkä on parempi olla huonomuistinen kuin ärtynyt.
Rajoittunut ruokavalioni toimii hyvin. Muutaman päivän olemattomia hiilareita nauttineena voin ilokseni todeta, että elopainoni on 1,8 yksiköä vähemmän kuin vähän aikaa sitten. Ei isompaa hinkua edes mättää mitään ylenmääräistä, mitä nyt reilussa voissa paistettua kananmunaa ottaisin jos saisin. Illemmalla sitten.
Housunvyötä kiristää edelleen, mutta iskarit eivät pauku pohjaan.
Jännittävä seikkailuni mopomaailmassa jatkuu. Olen luvannut itselleni lähteä ajomatkalle ihan omasta pihasta, muun liikenteen joukkoon. Ensimmäinen mutka on sadan metrin päässä, enkä vielä tiedä päädynkö siitä seuraavaan risteykseen asti vai jäänkö jumiin mutkan kohdalla olevan naapuruston pihaan. Josta on ihan pakko todeta, että talon rouva erehtyi nostamaan katseensa juuri kun olin autoillen kohdalla ja oli suorastaan pakotettu tervehtimään, koska heilautin iloisesti kättäni. Taktiikkani on edelleen tervehtiä sitkeästi vaikka eivät vastaisikaan sillä hehän niitä törppöjä siinä tilanteessa ovat, en minä. Minua vain naurattaa seurata kuinka monta erilaista keinoa heillä on vältellä vilkutustani.
Pakko opetella vilkuttamaan myös mopoillessa. Yhdellä kädellä vain kiinni ja niin edelleen.
En pahastuisi vaikka loma alkaisi juuri nyt.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti