Kuten kuunkierto sitten, olen edelleen sitä mieltä että pitkä kuuma kesä ja oli mopo oli kesä oli mopokesä. Eroa edelliseen on sen verran, että vaatevarastossani on jopa kolmet ihan itse valkatut tisliivit, joiden parhaat ominaisuudet (sopivuus, peittävyys) ovat vertaansa vailla. Mopokokemukseni on nyt sillä tasolla, etten voi missään nimessä olla motoristi, mutta olen saanut tervehtää montaa vastaantullutta. Sillä he eivät voi tietää etten vaan osaa (1. kääntää mopoa pienessä tilassa, 2. kääntyä hitaasti, 3. ajaa lujaa, 4. jne). HD-kuskit eivät tosin noteeraa, mikä oikein onkin. Olenhan japsikuski.
Toisaalta, kesämopoilun myötä minulle (naismopoilijalle) on niin tööttäilty kuin kannustettu näyttämällä peukkua (aioin ensin kirjoittaa "peukuttamalla" mutta oletan että ko. ilmaus olisi johtanut lukijaa harhaan). Kumpaisessakin tapauksessa oma spontaani reaktioni on sisältänyt sanat "voi saa*ana" ja "v*ttu". Ilmeisesti voinen päätellä, että mopoilijavartaloni näyttää siedettävältä nahka-asussa ja V4 (toivottavasti en sano väärin) haaroissani. Päättelen myös, että koska en ikimaailmassa ole saanut kohdata positiivismielistä huomiota kulkiessani pää vailla kypärää, johtuu kaikki vain tööttääjien omasta likaisesta mielikuvituksesta. Luulevat onnettomat että puikoissa on hemaiseva pörröpää.
Paluu blogimaailmaan tuntuu jokseenkin epä-joltain. Kun minulla ei ole koiranpentua, ei aurinkolomaa eikä LV-laukkua, josta raportoida.
Minulla on vain mopo.
2 kommenttia:
Mopo on niin paljon kiinnostavampi, kuin LV-laukku. Se on myös huomattavasti kuumempi kuin aurinkoloma. Vain koiranpennulle se melkein häviää söpöydessä, mutta onhan se nyt muuten kaikinpuolin parempi.
Olet tietty niin oikeassa. Mopo päihittää koiran(pennun) myös siinä ettei sitä tarvitse pimeällä/kylmällä/sateessa ulkoiluttaa.
Lähetä kommentti