En pidä joulusta. En pidä siihen liittyvästä pakosta, velvollisuuksista enkä perinteistä. En missään tapauksessa ole valmis viettämään joulua vielä tällä viikolla ja mieluiten vetäisin peiton korvilleni ja nukkuisin ensi maanantaihin. Ehkä ihmettelisin kuinka helposti joulu sujuikaan.
Teen jouluruokia vain siksi, että osaan. Ja siksi että minusta on mukava ruokkia muutamaa vierasta. En halua että vieraat avustavat kokkaamisessani. He häiritsevät innokkuudellaan keskittymistäni. Odottakoot.
Minä tiedän missä se joulu on. Se on Lempäälän Ideaparkissa, siellä missä ihmiset jonottivat sunnuntaina. Jo maantiellä saattoi kuulla tiukujen soiton päässään, kun otsasuoni pullotti odottaessa parkkiruutua. Joulupuna levisi hiljalleen poskipäille, kun liian lämmin takki hiillosti niskaa. En tuntenut joulun henkeä, mutta näin että muilla ihmisillä oli jouluvimma, koska koru-, lelu- ja vaatekaupat olivat täynnä jonottavia, hikisiä, vilpittömiä lahjanantajia. Minäkin olin vilpitön, mutten tarpeeksi vilpitön jonottaakseni. Joulu oli Ideaparkissa ja minä jätin sen sinne muiden löydettäväksi.
Minun jouluni on hiljainen. Ei kiirettä eikä pakkoa, ei tarvetta tehdä mitään jos ei halua. Minä en halua.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti