Unohtumattomuudesta

Erästä blogia (Heidi K.) lukiessani havahduin miettimään, kuinka unohtumaton oikeastaan olen. Ipanoille osaan antaa miljoona ja kymmenen hyvää elämisen ohjetta, mutta omassa elämässäni olen tainnut jäädä vaille omia hyviä vinkkejäni.
Tällä hetkellä ystävä-/tutturintamalla tilanne on laskettavissa yhden käden sormilla. Miehen unohdan nyt tietoisesti. Yksi hyvä tuttu, muttei ystävä, asuu vastapäätä. Toinen hyvä, oikeaksi ystäväksi luokiteltava, on peruja ensimmäisestä oikeasta työpaikastani, asuu aivan toisaalla, mutta sähköpostivälitteinen yhteys on viikottaista. Jos jollekulle pitäisi tilittää ihan-mistä-vaan, hänelle.

Ala- tai yläasteen silloinen parhaaksi luulemani ystävä on jäänyt aikaa sitten. Yhteys lakkasi samalla hetkellä kun hän lopetti koulunsa. Lukioaikainen ns. paras ystäväni jäi sinä samana päivänä kun lakkiaisia vietettiin - ei mitään yhteyttä. Yhden koulun lähin toveri - en ole hänestäkään kuullut mitään päättäjäisten jälkeen vaikka koulupäivittäin vietimme idiottitason laatuhauskaa (tässä kohtaa kehuskelen, ettei tätä parivaljakkoa kutsuttu edes oman luokan insiderbileisiin, kaikki muut toki). Lisäksi minulla on ollut ala-asteen viimeisiltä vuosilta asti eräs hyväksikin luulemani ystävä, jonka oma-aloitteinen yhteydenpitoprosentti on soikea nolla. Entisten työpaikkojen hyviksi luulemistani tutuista en ole kenenkään kanssa enää yhteyksissä.
Voin siis johtopäätellä, että joko minä en ymmärrä sosiaalisen elämän nyansseja (en ymmmärrä olla se aktiivinen osapuoli) tai että minä olen helposti unohdettavissa (siis vaivalloinen ylläpidettävä ja mukava sekä helppo päästä eroon).

Olen miettinyt, josko ihmissuhdesilmäni on kiero ja hajataitteinen. Jokseenkin hyvin muistan ihmisiä menneiltä vuosilta, mutten koe tehneeni mitään unohtumatonta vaikutusta kehenkään. Nyt väitän tietenkin ettei sillä niin väliäkään ole. Mutta jos en ihan väärässä ole niin olisin voinut kuvitella että joku edes olisi pitänyt minua yhteydenpidon arvoisena?

Katkera tai muutakaan yltiönegatiivista en ole. Olen vain ihmeissäni. Ja toivon, että kaikki muut osaavat pelata korttinsa paremmin.

Miksipä ei

Pitkältä tuntuvaa aikaa kuluttaessani kehitin itselleni aktiviteetin, jossa pitää luoda uudenlainen nimi jollekin yritykselle: Kauneushoitola Näppylä, Parturi-kampaamo Pälvikalju, Ravintola Alusastia, Personal Trainer Hiki, Lähikauppa Viimeinen myyntipäivä, Kotipalvelu Kleptomaani, Vartiointiliike Nyrkkirauta ja niin edespäin. Luotettavan kuuloinen nimi on aina yrityksen paras käyntikortti.
Tunnustan, että aikaani sain kulutettua. Tarpeettomastikin jopa.

Luulin, että uusi erikoisliikekierros (edellisen hoidin pari vuotta sitten) olisi tuonut ratkaisun ongelmaani. Nimittäin, napani sijaitsee liian etäällä selkärangasta ja se vaikeuttaa ajohousuihini tunkeutumista. Päätin siksi että on aika päivittää pömppöisen olemukseni vaatima mopoiluasustus. En aio kertoa huvittavia yksityiskohtia ostoskierrokseltani vaan säästän itseni nöyryyttäviltä yksityiskohdilta todeten, että minulla ei ole uusi housuja vaan käytän jatkossa jesaria korvaamaan tiettyä yltämättömyysongelmaa. Näillä kilometreillä pitää olla nöyrä.
Sillä ei ole niinkään merkitystä, että asuni ei anna myöten pukeutua lämpimästi.

Syksyn tullen alkaa arkinen aja-sinne-tänne-ja-poukkoile-välillä-tuonne -harrastukseni. Vain yhtenä arki-iltana ei ole tarpeen kuskata yhtään ketään minnekään ja sekin ilta on tältä viikolta mennyt. Harrastelukautta on jäljellä vielä liki 100% ja olen jo aivan täynnä mokomaa. Tänään on tarkoitus aloittaa toiminta pisteestä B, josta lähtö tasan kello 0 (ei oikea kellonaika, ymmärtänette). Ensimmäinen siirtymä B:stä A:han kestää liikenteestä riippuen 20-30 minuuttia, joten oletan olevani A:ssa kello 0.30, josta siirtymä C:hen alkaa välittömästi. Matkan kesto taas liikenteen vaikutukset huomioiden melko lailla 0.50 yksikköä - harrastus alkaa kello 1 joten viivästyä ei voi. Harraste kestää 1.5 yksikköä joten voin valita josko palaan lepuuttamaan hermojani A:han (jossa perillä kello 1.30, lepoa 0.5 yksikköä, paluu takaisin 0.5 yksikköä) tai viipyilen jossain lähiseudun ostosparatiisissa ollen noutovalmis kohteessa C kello 2.30. Paluu A:han tällöin 3.0, teoriassa. Soppaan pitää vielä lisätä toinen kyyditettävä, jonka pitää päästä kohteesta A kohteeseen D kello 3.0, mikä tarkoittaa ajomatkojen ketjuttamista (C:stä D:n kautta A:han josta kello 4.0 takaisin D:hen ja sitten taas A:han). Ongelman muodostaa lyhyt ipanoiden vaihtoväli aikayksiköiden 2.50 ja 3.0 välillä, etenkin kun C ja D sijaitsevat eri paikkakunnilla. Missään tapauksessa aika ei anna myöten piipahtaa kohteessa A suorittamassa vaihtotoimenpiteitä, kaikki siis kyytiin heti tai ei ollenkaan.
Kuinka pitkään voin kuljettaa takaluukussa maitoja ilman että kylmäketju on liian katki?

Kaasua, enemmän kaasua

Kuten kuunkierto sitten, olen edelleen sitä mieltä että pitkä kuuma kesä ja oli mopo oli kesä oli mopokesä. Eroa edelliseen on sen verran, että vaatevarastossani on jopa kolmet ihan itse valkatut tisliivit, joiden parhaat ominaisuudet (sopivuus, peittävyys) ovat vertaansa vailla. Mopokokemukseni on nyt sillä tasolla, etten voi missään nimessä olla motoristi, mutta olen saanut tervehtää montaa vastaantullutta. Sillä he eivät voi tietää etten vaan osaa (1. kääntää mopoa pienessä tilassa, 2. kääntyä hitaasti, 3. ajaa lujaa, 4. jne). HD-kuskit eivät tosin noteeraa, mikä oikein onkin. Olenhan japsikuski.

Toisaalta, kesämopoilun myötä minulle (naismopoilijalle) on niin tööttäilty kuin kannustettu näyttämällä peukkua (aioin ensin kirjoittaa "peukuttamalla" mutta oletan että ko. ilmaus olisi johtanut lukijaa harhaan). Kumpaisessakin tapauksessa oma spontaani reaktioni on sisältänyt sanat "voi saa*ana" ja "v*ttu". Ilmeisesti voinen päätellä, että mopoilijavartaloni näyttää siedettävältä nahka-asussa ja V4 (toivottavasti en sano väärin) haaroissani. Päättelen myös, että koska en ikimaailmassa ole saanut kohdata positiivismielistä huomiota kulkiessani pää vailla kypärää, johtuu kaikki vain tööttääjien omasta likaisesta mielikuvituksesta. Luulevat onnettomat että puikoissa on hemaiseva pörröpää.

Paluu blogimaailmaan tuntuu jokseenkin epä-joltain. Kun minulla ei ole koiranpentua, ei aurinkolomaa eikä LV-laukkua, josta raportoida.
Minulla on vain mopo.