Äänetöntä

Ärsyttävintä uudessa autossa on se, että joka ainoan käynnistyksen yhteydessä pitää kuitata ajotietokoneen ruudulta ilmoitus että olen vastuussa kaikesta ja että en saa olla liikenteessä huolimaton ja päläpälä. Jos olisin tiennyt moisesta pakkoaddiktoivasta ominaisuudesta ennen kauppakirjan allekirjoitusruudun värittämistä, olisin vähintään kommentoinut. Koskeeko vastuuvapautus pelkästään onnettomia ajolinjojani vai voiko vakuutusyhtiö mahdollisen haman sattuessa vedota siihen että "sinä kyllä olit sormellasi klikannut Accept -ruutua, emme korvaa mitään menetyksiäsi"?
Aika vänkää. Ja melkoisen perkeleestä moiset ominaisuudet. Parasta on se, että turvatyynyn laukaisun voi ohittaa, mutta tuon ruudun kuittausta ei.

Olen pahasti kyllästynyt musiikkiin. Tai olen liian vanha. Harvassa on se musiikillinen elämys, jonka jaksan kuunnella loppuun asti vaihtamatta levyä, kanavaa tai sulkematta lähetintä. Kun alkuhetkistä jo voi päätellä miten rallatus jatkuu, minkä ihmeen takia pitää käyttää omaa arvokasta aikaansa koko viisun kuunteluun? Ellei se satu olemaan niin nerokas soitanta, joka vie mennessään eikä niitä montaa ole. En muista ensimmäistäkään juuri nyt.
Kyse voi olla keskittymiskyvyn puutteesta. Toisaalta, jaksan kuunnella äänettömyyttä hyvinkin pitkään. Jaksan myös viettää tekemätöntä aikaa vaikka kuinka pitkään.

Viikonloppuna sattui ja tapahtui. Megasale Pirkkahallissa oli lievä pettymys, nopea meno ja paluu saman puolituntisen sisällä. Designtori likempänä Tampereen keskustaa sen sijaan oli hauskempi, sillä Coston päähineosasto sijaitsi heti sisäänkäynnin luona. Tunnustan, että päätä ei palele ja näyttää hupaisalta.
Lisäksi ostin noin 8 maitoa, jauhelihaa, juustoa, leipää ja pottuja. Citymarketista.

Ihaa

Tosi ystävällistä siltä Nosturilta. Oliko se sama Nosse joka puuhailee Puuha-Petessä?

Aamulehti (http://www.aamulehti.fi/ ja tästä suoraan uutiseen)

Kostea hevosen silmä vetoaa aina naislukijaan.

Mopomaailmani on laajentunut 34 kilometrin päähän. Eilisellä seikkailullani Ikurin perämetsissä ja ties missä muualla (sen lisäksi että toivoin tapaavani Paten, joka siellä ei taida enää asua) tervehdin aika montaa oikeaa motoristia. Hurjaa ja ihan lennosta vain. Vain kolme autoa ohitti minut. Loput muuttivat reittiänsä tai ajoivat jo valmiiksi jossain toisaalla.
Liian lyhyt kesä. Liian pikainen syksy ja kylmä ja sade.

Kävin sitten vähän shoppailemassa. Ihan kohta minulla on liki 200 heppaa.

Tungtututung

Lievä sekasorto korvien välissä. Ottaisiko vai jättäisikö ja samalla mietin miksi mikään automerkki ei sponsoroi blogiani. Ilmoittaisin ilomielin saaneeni ilmaislahjana kulkineen, jottei kukaan luulisi piilomainostettavan. Eniten huolissani olen nykyautoni erikoisesta äänimaailmasta ja muista ei niin toivottavista ominaisuuksista. Se, että joudun kurkkaamaan säännöllisesti konepellin alle ymmärtämättä aiheesta mitään, on epätyydyttävää auton käyttöä.
Minä olen se autoilija, joka vaihtaa autoa silloin kun pyyhkijänsulat ovat kuluneet. Joku muu vaihtaisi pelkät sulat.

Hömppätyttö minussa sai meikäläisen ostamaan ihanat kengät, joiden sopivuus muuhun olemukseeni on olematon. Kohdistan intohimoisen rakkauteni materiaan ja käytän jalkineita vain kotona peilin edessä. Pakko saada -ominaisuuteni kytkeytyy päälle muutaman kerran vuodessa enkä usko että seuraavaa kertaa täytyy pitkään odotella. Ehkä salaa jo pohdin mitä tarvitsisin jotta kengistäni tulisi kokonaisuuteeni sopivat ja huomaamattani totean että minulta puuttuvat sekä hienostuneet housut että tyylikäs takki.
Asenne on jo.

Itseäni ja erityisesti minua ilahduttamaan tarjoan tämän viikonlopun pollajukeboxsuosikkini. Kaukaisessa nuoruudessani osasin sanat melko lailla ulkoa eikä niitä kaukaa tarvinnut nytkään noutaa. Loistavaa hyppelymusiikkia! Pysyy tällainen vanhempikin luuska tahdissa.