Missä se joulu on

En pidä joulusta. En pidä siihen liittyvästä pakosta, velvollisuuksista enkä perinteistä. En missään tapauksessa ole valmis viettämään joulua vielä tällä viikolla ja mieluiten vetäisin peiton korvilleni ja nukkuisin ensi maanantaihin. Ehkä ihmettelisin kuinka helposti joulu sujuikaan.

Teen jouluruokia vain siksi, että osaan. Ja siksi että minusta on mukava ruokkia muutamaa vierasta. En halua että vieraat avustavat kokkaamisessani. He häiritsevät innokkuudellaan keskittymistäni. Odottakoot.

Minä tiedän missä se joulu on. Se on Lempäälän Ideaparkissa, siellä missä ihmiset jonottivat sunnuntaina. Jo maantiellä saattoi kuulla tiukujen soiton päässään, kun otsasuoni pullotti odottaessa parkkiruutua. Joulupuna levisi hiljalleen poskipäille, kun liian lämmin takki hiillosti niskaa. En tuntenut joulun henkeä, mutta näin että muilla ihmisillä oli jouluvimma, koska koru-, lelu- ja vaatekaupat olivat täynnä jonottavia, hikisiä, vilpittömiä lahjanantajia. Minäkin olin vilpitön, mutten tarpeeksi vilpitön jonottaakseni. Joulu oli Ideaparkissa ja minä jätin sen sinne muiden löydettäväksi.

Minun jouluni on hiljainen. Ei kiirettä eikä pakkoa, ei tarvetta tehdä mitään jos ei halua. Minä en halua.

Inkkarit kanootissa

Mahdollisesti olisi jäänyt tämäkin kirjoitus kirjaamatta bittiavaruuden kirjoihin ja kansiin jollei aina niin arvoituksellinen b. olisi edellisen kyhäelmäni kommenttilaatikossa pohtinut syntyjä syviä. Koska olen mestarillinen rivi- ja merkkivälitulkitsija, tiedän että minua on kaivattu, ikävöity ja luultu täysin menetetyksi tapaukseksi. Mutta ei, ihan vaikka ja vain tulevan joulun kunniaksi ja eilisen Sibelius-merkkipäivän johdosta palaan ainakin toviksi tänne omaan hiekkalaatikkooni. Kiepautan muutaman hyväkakun. Saattaa tulla pahakakku.

Salkan blogista löytyi jo pitkän aikaa sitten ihanaa musiikkia ihan koko korvallisen verran. Kyllä tällaisesta vanhakin täti tykkää. Oikein reippaita poikia, sanoisin. Oivallista kuunneltavaa viikonloppua aloitellessa, harmi vain että näitä lauluja on vain yksi. Hyvähyvä, Indian Trails Lahesta.

Light Cuts Shapes Sharp by Indian Trails

Koko pirun syksy (anteeksi voimallinen ilmaukseni, lipesi) on ollut yhtä tervassa tallaamista. Jos ei ole pahemmin ottanut päähän, on pimeä pakottanut viettämään aikaa tekemättä mitään. Eikä ensiloska parantanut tunnelmaa. Sen muutaman hetken minkä vietin lapioiden lumisohjoa pois ajoväylältä muistutti taas ikävästi lapiolihasten puutteesta, kadonneesta motivaatiosta ja vääränlaisesta pukeutumisesta. Liian hiki ja liian kevyet kengät. Jätin homman kesken.
Ennustajat tietävät, että ensi viikolla mittari näyttää plussaa. Ei talvikenkiä vieläkään jalkaan. Eikä isompaa haittaa keskenjätetystä lumen lappamisesta.

Taidanpa tilata ajan hapannaaman poistoon. Ehkä samalla pääsen eroon yhdestä jos toisestakin mustapäästä.

edit. Blogin leiska näyttää ihan kököltä. Ei johdu allekirjoittaneesta. Pohdin asiaa joskus jos jaksan.