Niinköpä vain tuli lumi ja talvi tänne yllättäen? Ainakin minä yllätyin iloisesti illalla kun katuvalo heijasti melkein vaakalunta ja aamullakin oli maa sopivan värinen.
Suola-autot olivat jo kriittiset kohdat roiskaisseet.
Minusta oli söpöä kun Mies punastui. Kun kehuin komeaksi. Puspus ja kram.
Tunnisteet: en valita
Tehokkaampi ja kalliimpi kamera on ilman muuta hyvä asia, mutta kun kameran ominaisuuksia opetellessaan käyttää omaa naamaansa harjoituskappaleena, on pettymys suuri. Kokeilin muotokuvailua ja makroilua ja päädyin havaitsemaan että kulmakarvoja pitää nyppiä vieläkin enemmän ja että naama näyttää paljon poimuisemmalta ja vanhemmalta kuin olen antanut itseni ymmärtää.
Ipanoista isompi kyseli eilen milloin ihminen on keski-ikäinen. En minä voi tietää! Enkä ainakaan tunnustaa että se keski-ikä alkaa niillä numeroilla millä minä olen.
Vanhana olemisessa on merkillepantavaa se että ihminen vähintäänkin roikkuu rutiineissaan. Sen lisäksi tietty syöminen on elämisen kiintopiste. Tänä aamuna havahduin epämukavan hämärään tunteeseen enkä muistanut olinko jo ottanut aamutroppini (wanha ihminen!). Rutiini! Aamukellokin torkutteli kierroksensa ennenkuin ylipäätään sain itseni pois peiton lämpimästä ja Mies joutui herättelemään minut. Rutiini! Hampaidenpesukin tahtoo tuntua unohtuneelta, kun ei vaan huomaamattaan jaksa muistaa että pesty on. Rutiini! Aamuautoillessa tuppaa silmiäkin väsyttämään ja mielellään ne sulkisikin kun maisema on liian tuttu (mikä on vaara liikenteessä, muistan sen). Rutiini!
Kun tällainen vähäisellä ajattelulla päivästään selviävä vanha käppyrä suorittaa vain rutiinejansa, on oleminen varsin merkityksetöntä. Ehkäpä huomenna herään ensimmäiseen tilutukseen ja olen ihanampi ihminen.
Koska olen huonon huumorin ystävä, voisin kertoa kuinka ilmavaivainen ihminen ja talkki aiheuttavat hillittömän ja hallitsemattoman repeämisen. Mutten kerro koska tiedän että tilannekomiikka menettää merkityksensä sillä sekunnilla kun yritän jakaa iloa edelleen.
aikklat ääsil nitsO. Salakirjoituksella etten olisi niin läpinäkyvä. Btw. tämä tunnustukseni (paitsi etten todellakaan tiedä asiasta mitään) varmistaa sen etten tule koskaan taikka ikinä esiintymään näissä piireissä omana itsenäni.
Siinä missä muotibloggaaja listaa kuun lopussa vaatteisiin, kosmetiikkaan ja asusteisiin menetetyt euroset, voisin minäkin mainita samaisen yksityiskohdat menneeltä kuulta. Jos ei lasketa kasseittain kotiin rahdattua ruokaa eikä autoon sijoitettuja polttoainelitroja. Eikä ipanoiden yleiseen hyvinvointiin suunnattuja erkkejä. Siis; tässä viimeksi menneessä kuussa, olen sijoittanut itseeni ja omaan edustavaan ulkonäkööni yhteensä ja sen kummemmin erittelemättä (hetkinen, kaivan kuitit) 14 euroa.
Ei paha, mutta eipä ulkoasunikaan kohentunut.
Vuosi sitten aloitettu "parempi minä" -projekti ei lopu ikinä. Tänään huomaan kuinka ilahduttavan helposti saan jalat sivistyneesti ristiin ja nilkat solmuun ja miten ihanalta tuntuu kuin vyö asettuu somasti 4 reikää pienemmän vatsan ympärille. Nyt kun painoindeksini on muka normaali, voin keskittyä henkiseen hyvinvointiini, tarkoittaen tietenkin muistitoimintojen aktivoimista ja älykkyyden maksimointia.
Mitä penaalissa pitää olla?
Satuin eilen illalla uutisten äärelle ja tyrmistyin. Helsingin Yliopiston Vesa Puttonen laukoi uutisissa kuinka ei voi tavan kansalainen kuvitella rikastuvansa jos ei ole valmis ottamaan riskiä, perustellen näin miksi kohtuuttomia tienaavat yritysjohtajat ovat varansa ansainneet (jonka tietenkin ymmärsin niin että rivikansalaisen ei pidäkään kyetä työllään vaurastumaan saati rikastumaan). Ja kateellisille Puttis antoi toivoa todeten että yritysjohtajien osingot tulevat pienentymään.
Jep, Pude sanoi "kateellinen". Uutisissa. Aika tylyä.
Mielestäni Puttosen "asiat" eivät olleet uutisia vaan mielipiteitä.
Tunnisteet: en valita
Jos ipanoista isompi, hiukan yli kymmenen, tulee vapaaehtoisesti syliin lorvimaan, eivät asiat voi olla kovin pahasti. Eivät sittenkään vaikkei tule itku silmässä lohtua hakemaan vaan ihan vain mukavuudenhalusta. Vaikka välillä puhutaan suuria sanoja kovaan ääneen ja tempaistaan ovi nenän edestä sulki ja juostaan kiireesti pakosalle.
Mukavaa. Ehken vielä ole täysin epäonnistunut.
Aikaansaamattoman viikonlopun jälkeen oli mukava lakata kynnet tummansinisellä, pukea pitkästä aikaa lämmin takki päälle ja päättää myydä eteisen nurkasta yhdet jos toisetkin ylimääräiset. Yritän asennoitua positiivisemmin, vähemmän välittää siitä että on (vasta) maanantai ja saada aikaan niitäkin asioita mitkä vievät eniten aikaa.
Sain mielenrauhaa päättämällä.
Jos joulupukki tai muu virkaa toimittava haluaa tänä jouluna minua ilahduttaa, on avainsana ef-putki. Uskomatonta miten järjestelmäkamera suorastaan tekee kuvista kauniimpia.
Kohteet ovat tavallisen kauniita. Minä en ole kuvissa.
Tunnisteet: iloinen
Luulin pitkään olevani myöhäisherännäinen ihmissuhteissa kunnes tänään lopullisesti ymmärsin että en mikään myöhäinen ollut vaan olosuhteet olivat minua vastaan. Olisin niin mielelläni ollut ihan yhtä aikainen kuin muutkin silloin ikäiseni tytöt (nythän he ovat jo kymmenkunta vuotta minua nahistuneempia ja kurppaantuneempia) mutta niinpä vain olin aina sen rivin viimeisenä mihin epämiellyttävät tytöt tahtomattaan joutuivat.
Tänään osaan olla ilonen siitä että en pilannut itseäni jäämällä silloiselle kotipaikkakunnalleni. Olen iloinen siitä että hetken aikaa hukkateitä kulkiessani törmäsin Mieheen ja olen iloinen siitä etten ole tippaakaan kyyninen. Olen realisti ja ylpeä siitä.
Julkiset ihmiset ovat riisuutuneet hillitäkseen ilmastonmuutosta (Iltalehti). Minä lupaan ihan mitä vain jotta minun ei tarvitse nähdä nakujulkkiksia. Jopa hillitsen osaltani.
Tosin toisaalta; tiesihän Ari Vatanenkin (Iltalehti) että ilmaston lämpiäminen on hyvä asia sillä kylmässä voi tulla flunssa ja siihen voi kuolla.
Naurattaa.
On hieno asia että viikonloppu on taas yhden askeleen lähempänä minua.
Tunnisteet: iloinen
Jos onkin jo olemassa monenlaisia tosi-tv-sarjoja, on sairaalaa, poliiseja, lainvalvojia ja vaikka mitä mutta missä ovat putkimiehet tai siivoojat? Sieluni silmillä pakotan itseni näkemään kuinka mies putkivirkapuvussaan saapuu huoltokeikalle kun viemäri ei vedä ja kuinka viemäri yhtäkkiä vetääkin kun putkesta poistetaan sakka, jota siellä ei pitänyt olla mutta on kuitenkin ja väriltään epämääräinen ja tuoksukaan ei putkimiehessä herätä ruokahaluja. Ja kuinka putkityökaluilla väännetään kuparia ihka uuteen kuosiin jotta urakkatyömaalla valmistuisi kaikki aikanaan ja ajan tasalla. Tietenkin jossain vaiheessa ohjelmaa putkimies myös tunnustaa kameralle kuinka hän on nyt unelmatyössään, saa tavata erilaisia ihmisiä ja kuinka pääsee rassaamaan eripaksuisia putkia ja kuinka näkee erilaisia homeita viemäreissä ja putsaamattomissa sakkakupeissa. Ja kun putkimiehen työpäivä päättyy, kamera kuvaa kuinka hän huutaa lämpimät heiheit työkavereille. Lopuksi zoomaus kaukaisuuteen, putkimiehestä jää vain lämmin henkäys.
Duunariviihdettä, sano!
Tunnisteet: en valita
Kunhan mietin vain ja jännittelen tietoa jonka pitäisi minun luukkuuni kolahtaa ensin viikon aikana. Tokihan asia kuuluu kategoriaan "en voi (enää) vaikuttaa" mikä tarkoittaa että paras vain pysytellä rauhallisena ja keskittyä olennaiseen. Mutta mikäli lopputulema on hyvänlainen, ilakoin itsekseni.
Jopa palkitsen.
En tiedä mikä aura päälläni leijuu, mutta kovasti vain seuraamissani blogeissa on viimeisinä aikoina tapahtunut lisääntymistä. Joissain edelleen odotellaan, hyvinkin viimeisillään.
Että varokaa vain lapsettomat, teitä on varoitettu.
Juuri nyt ihmettelen BB-kisaa, jossa saa syödä. Jos palkintona on oikeus kuljettaa henkilö raja-aidan tälle tai tuolle puolelle, kilpailu on vailla järkeä. Jotain arvokkaampaa pitäisi saada. Kultaa ja hevosvoimia vaikka.
Ne jotka eivät syö, eivät varmaan näänny nälkäänsä.
Tunnisteet: en valita
