natina - tyhmä ja kierosilmäinen

Olin eilen vaihteeksi omaa itseäni parempi ihminen enkä vilauttanut kitapurjeitani huudon merkeissä ensinkään. Onneksi tänä aamulla sain vähän loivennella ja murahtelinkin totuttuun tapaan vähän vauhtia unisiin laiskiaisiin.
Voin tunnustaa, että eilinen oli haastava ilta. Useammin kuin kymmenkunta kertaa olin aivan valmis ylittämään desibelisäännökset ihan vain jotta saisin kurin ja järjestyksen palautettua haluamalleni tasolle. Kiehuin sisäisesti ja purin huulta.
Tie valaistumiseen on pitkä ja kivinen, mutta jouluna saan vastaavasti paljon lahjoja. Ihan jokaisen jonka itselleni ostan.

Sisäpiirijuorut ovat aina ilahduttavia. Onnistuin saamaan tietooni järisyttävän vinkin korttelinaapurin synkästä salaisuudesta, koska osasin laskea facebookin avulla paljonko on yksi ynnä yksi. Hämmästyttävää stalkkailua.
Enemmän tosin kiinnostaisi olla kärpäsenä muiden katossa ja kuulla mitä meistä puhutaan. Kärpäslätkää varoisin.

Ipanoista pienempi kertoi mikä on ulkomainen kummilapsi. Se on sellainen sukulainen Afrikassa jonka voi ostaa, myydä tai vuokrata.

sanoi natina klo 8:34 | 0 kommenttia Linkit tähän tekstiin  

Tunnisteet: en valita

Kuinkapa sattuikin runsaudenkyllästys kun eksyin maakuntamatkallani kenkäkauppaan! Ihan jokainen kenkäpari vain ja ainoastaan omaa kokoani, voiko parempaa olla?
Yhdet jalkumet valittuani, tuntui ihan muotibloggarilta ja yritin vimmalla etsiä toisetkin mieleiset. Onneksi muistin olevani ihan tavan tallaaja vain ja kiikutin ensinnä löytämäni jumalaiset poppikset kassan kautta uutta kotiansa kohden. On solkee ja on nahkaa. Melkein on pakko valokuvata kenkiä omassa jalassa, jalan vieressä, kyljellään ja takaviistosta ja julkaista kaikki otokset ikiomassa blogissa.

Sitä satuin ihmettelemään, että miten voikaan olla mahdollista että naisten toiletissa, ihan pöntön edessä lattialla on miesmäisiä pissilaikkuja? Ja miten on mahdollista, että astuin yhden sellaisen päälle? Ajatella jos kenkä olisi ollut toisaalla eikä jalassa.
Täytyy kävellä lätäkön kautta kotiin.

Ihan itsekseni vain päätin viettää pikkujoulua tulevana lauantaina. Huomenna teen ruuan ja tuuppaan töpselin seinään, toivon että viimevuotinen jouluvalo (joka on somistanut pikku pesäämme ihan koko vuoden, anteeksi!) toimii.
Parilla lahjalla lahjon ja toivon että joku tajusi minuakin muistaa. Vaikka sillä kalenterilla jonka Mies, minun rakkaani, hajasijoitti taikinakulhoon, joka oli vielä siinä vaiheessa puhdistusta vailla.

sanoi natina klo 11:14 | 0 kommenttia Linkit tähän tekstiin  

Tunnisteet: en valita, iloinen

Ärsytettynä olen harmillinen. Mikä siinä onkaan että yksi lääkäritohtori sanoo että jollakulla voi mennä possujuna ihan tuosta vaan ohi yhdellä yskäisyllä ja toinen terveydenhoitaja, äärimmäisen rokotusmyönteinen, sanoo ettei sulla varmastikaan ollut possujunaa vaan ihan tavallinen leppäkerttusellainen koska sinulta ei missään vaiheessa kokein sitä röhkivämpää todettu. No ei todettu kun ei paikallisen päässyt todettavaksi. Koska ei ollut sairaalahoidon tarpeessa! Oli liian vähän kipeä!
Loiki tässä nyt sitten mielipiteestä toiseen kun yhtäältä huudetaan yhtä ja toisaalta toista eikä itse kerkiä missään välissä olemaan pitkää aikaa mitään mieltä. Olen todella harmillisen ärsy.

Taisipa eilen joku iltapäivän laatulehti julkistaa kuvaa jossa Rihanna tai mikälie nousi autoon ja salaa esitteli selluliittisiä takareisiänsä. No, jos en ole muistanut koskaan mainostaa niin minulla ei tuota takareiden ja pakaran raiskaajaa ole ollenkaan. Kuivakka iho toki mutta muuten sileä ja kuopaton.
Vähänkö tässä on hyvä mieli.

Sitäkin olen miettinyt jotta miksi minulla on niin lujat hartiat. Mitä toki olen sivulauseessa ja päälausessakin yrittänyt huomaamattani mainostaa. Voisiko se johtua siitä että rystysilläni punnertelen illat pitkät? Voi se.
Eiköhän ensi kesänä ojentaja ole erottuvampi kuin nyt. Yläselkä ainakin. Jos olenkin ärsyyntynyt niin en isommin vaikuta vaatimattomalta.

Max Karjaa on Kax Marjaa ja siitähän kloonaamisessa on yleensä kyse.

sanoi natina klo 13:40 | 0 kommenttia Linkit tähän tekstiin  

Tunnisteet: en valita, iloinen

Joskohan sitä nyt jo jaksaisi? Istua hetken aikaa penkillä ja ajatella ajattelemattomia.
Todellakin toivon kovasti sairastaneeni possiksen ja parantuneeni siitä ikuisiksi ajoiksi. Aika lailla vaivatta meni, eikä kukaan ollut kiinnostunut toteamaan taudin virallista nimeä.

Jos jotain hyvää sairastamisesta niin ehdottomasti se että nyt maistan kuinka karmeaa pepsimax on. Jotain moottoriöljyn ja teknisen nesteen välimaastosta. Hyvää ja kivaa on myös huomata kuinka ihanaa on nukkua yksi yö näkemättä häiritseviä unia, kun on ollut unipeikkojen mellakan kohteena melkein viikon yöt.

Ipanoista isompi harjoitti tiedettä loivassa kuumehöyryssään ja totesi tietävänsä kuka on keksinyt kloonauksen. No kuka, sanotaan tässä kohdassa. "Max Karjaa!", buahhahahahahah.
En kerro ratkaisua (nyt). Jos kuka kykenee niin hyvä.

Ipanoista pienemmän kuume tuotti toteaman että Jeesus oli apina, mistä hyvinkin saatan olla samaa mieltä. Kun evoluutioteoria ja uskonnonvapaus yhdistävät voimansa, on suurempi totuus valjennut.

sanoi natina klo 12:18 | 2 kommenttia Linkit tähän tekstiin  

Tunnisteet: en valita

Terveisiä sairasvuoteen vierestä! Väsymys on valtava ja v*tutus sitäkin suurempi.
Jos vain viitsisin niin kertoisin tarinan siitä kuinka sairastunutta ei olisi haluttu ottaa vastaan tohtorin tykönä vaan toivotettiin pikaista paranemista kotihoidolla ja jos sattuu niin hassusti käymään että hengenveto lakkaa tai edes vaikeutuu niin sitten voi tullakin jo paikan päälle jonottamaan muutamaksi tunniksi. Ihan piti auktoriteettiäänellä alkaa vastaväittämään huolto-organisaatiolle jotta parempi hoitaa pois alkava keuhkotauti kuin vasta pahaksi äitynyt sellainen.
Ihan pienesti olen sitä mieltä että terveyden- tai sairaudenhuoltoyksiköt ovat juuri nyt pikkiriikkisessä kriisissä. Tamifluuta tai vastaavaakaan ei saa ellei ole riskigeeniä kantava. Keneltä sekin on pois jos tavallinen keskivertoihminen saisi apua ja kevennystä oireisiinsa jo taudin alkuvaiheessa?

Miksi on niin paha asia olla introvertimpi kuin ekstrovertimpi? Kaikki minulle juuri nyt ajankohtaiset dokumentit ja ohjeet korostavat kuinka pitää olla sosiaalinen ja pläpplää ja osallistua ja olla innokas. Tyrkympi saa paremmat pisteet ja kiiltävämmän sädekehän.
Ihan kuin ekstrovertin jokainen sana on kuin pissisi hunajaa. Introveba on vaan tyhmä ja kierosilmäinen.

sanoi natina klo 9:57 | 0 kommenttia Linkit tähän tekstiin  

Tunnisteet: ottaa pataan

Niinköpä vain tuli lumi ja talvi tänne yllättäen? Ainakin minä yllätyin iloisesti illalla kun katuvalo heijasti melkein vaakalunta ja aamullakin oli maa sopivan värinen.
Suola-autot olivat jo kriittiset kohdat roiskaisseet.

Minusta oli söpöä kun Mies punastui. Kun kehuin komeaksi. Puspus ja kram.

sanoi natina klo 11:03 | 0 kommenttia Linkit tähän tekstiin  

Tunnisteet: en valita

Tehokkaampi ja kalliimpi kamera on ilman muuta hyvä asia, mutta kun kameran ominaisuuksia opetellessaan käyttää omaa naamaansa harjoituskappaleena, on pettymys suuri. Kokeilin muotokuvailua ja makroilua ja päädyin havaitsemaan että kulmakarvoja pitää nyppiä vieläkin enemmän ja että naama näyttää paljon poimuisemmalta ja vanhemmalta kuin olen antanut itseni ymmärtää.
Ipanoista isompi kyseli eilen milloin ihminen on keski-ikäinen. En minä voi tietää! Enkä ainakaan tunnustaa että se keski-ikä alkaa niillä numeroilla millä minä olen.

Vanhana olemisessa on merkillepantavaa se että ihminen vähintäänkin roikkuu rutiineissaan. Sen lisäksi tietty syöminen on elämisen kiintopiste. Tänä aamuna havahduin epämukavan hämärään tunteeseen enkä muistanut olinko jo ottanut aamutroppini (wanha ihminen!). Rutiini! Aamukellokin torkutteli kierroksensa ennenkuin ylipäätään sain itseni pois peiton lämpimästä ja Mies joutui herättelemään minut. Rutiini! Hampaidenpesukin tahtoo tuntua unohtuneelta, kun ei vaan huomaamattaan jaksa muistaa että pesty on. Rutiini! Aamuautoillessa tuppaa silmiäkin väsyttämään ja mielellään ne sulkisikin kun maisema on liian tuttu (mikä on vaara liikenteessä, muistan sen). Rutiini!
Kun tällainen vähäisellä ajattelulla päivästään selviävä vanha käppyrä suorittaa vain rutiinejansa, on oleminen varsin merkityksetöntä. Ehkäpä huomenna herään ensimmäiseen tilutukseen ja olen ihanampi ihminen.

Koska olen huonon huumorin ystävä, voisin kertoa kuinka ilmavaivainen ihminen ja talkki aiheuttavat hillittömän ja hallitsemattoman repeämisen. Mutten kerro koska tiedän että tilannekomiikka menettää merkityksensä sillä sekunnilla kun yritän jakaa iloa edelleen.
aikklat ääsil nitsO. Salakirjoituksella etten olisi niin läpinäkyvä. Btw. tämä tunnustukseni (paitsi etten todellakaan tiedä asiasta mitään) varmistaa sen etten tule koskaan taikka ikinä esiintymään näissä piireissä omana itsenäni.

sanoi natina klo 10:46 | 0 kommenttia Linkit tähän tekstiin  

Tunnisteet: analyysi, en valita