Tämä on rakkautta

Kesä ja mopo. Kesämopo. Tämän täytyy olla rakkautta! Vielä on osin epäselvää miten aion artikuloida mielihaluni Miehelle (koska jotta minä saan, hänen pitää myydä omansa..). Minä tarvitsen uuden, ikioman mopon. Eilisiltainen ajokokemus oli mahtavuutta, muu liikenne väisti (ilmeisesti johtuen epävarmasta etenemisestäni), mutta suoralla kiihdytin ajoneuvoni mielettömään 50 km/h -vauhtiin. Tukka olisi hulmunnut, jollen olisi päivällä käynyt kampaajalla ja kypärä.

Kuva tuolta: www.harley-davidson.fi/

Peace, love and harmony! Mitkä ihanat äänet tuossa mopedissa on! Olen hurmiossa pelkästä ajatuksesta - mitä tapahtuisikaan jos todellisuus toisi tuollaisen?

Vanhemmiten muistakin tulee vanhempia. Ja kuolo korjaa. Ikävä velvollisuuteni on osallistua omaisen roolissa erääseen hautaanlaskuun. Koska en ole koskaan osannut olla niin sivistynyt kuin tähän ikään (kai) olisi syytä olla, ei minulla ole minkäänlaista tilaisuuteen sopivaa asua. Harvoin näin paljon harmittaa lähteä kaupoille.
Ei se shoppailu vaan se syy.

Tiinalla oli tissiliivihuolia. Tai huolia ja huolia. Minä olen omistani rinuleistani ollut huolissani jo pitkään ja olen vältellyt uusien ostamista siitä asti kun Ideaparkin Changen yli-innokas myyjä punkesi samaan sovituskoppiin kanssani (olisi edes katsonut silmiini). Luuli varmaan, että olen niin paskainen että hänen pitää tulla varmistamaan sovituksenaikainen hygieenisyyteni. Jos olisin ymmärtänyt, olisin voinut ilahduttaa myyjää muutamalla kainalopierulla, kun kerran siinä sattui liian liki olemaan.
Ehkä otan ja rohkaistun. Cittarissa on ale ja paljon mummopuuteria.